perjantai 30. joulukuuta 2016

Don't lose your hope and never give up

Vuosi 2016

Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut yllättävän hyvä. Muutamat suunnitelmat menivät pieleen, opiskelut rajoittivat kisamahdollisuuksia ja juoksupuomi aiheutti tunteiden heittelyä turhautumisista onnellisuuskupliin. Sellaista on elämä. Vaikka epäreiluuden määrä tuntui välillä kurjalta, mahtui vuoteen todella paljon positiivistakin.

Jos agilityssa jaettaisi varasertejä, Islalla olisi niitä tältä vuodelta neljä. Sitä ne pari kymmenes- tai sadasosaa teettävät, mutta onneksi tähän toiseksi jäämiseen kovatasoisissa pikkukisoissa on jo tottunut. Puhumattakaan siitä, kun Isla olisi kerrankin voittanut useamman sekunnin kaulalla mutta juuri silloin roiskaisi A:n kontaktin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Mutta sertit ovat vain sertejä ja tittelit titteleitä – meidän kisavuosi on nimittäin ollut todella loistava. Vuoden aikana on kisattu yhteensä 23 starttia, joista 10 on nollia ja seitsemän vitosia. Vitosista maininta siksi, että ne ovat lähes poikkeuksetta johtuneet samasta, mitättömästä virheestä. Tämän kauden puolella Isla on tehnyt kolme tuplanollaa ja nollaprosentti on tähän mennessä 55%. Tuntuu, että alamme vähitellen olla kisauramme huipulla, tai jos emme, niin miten hienoja vuosia meillä vielä onkaan edessä!

Riiman kanssa on lähinnä kasvettu yhdessä. Se on niin erilainen kuin Isla, että minulla on vielä todella paljon opittavaa sen ohjaamisessa. Riimasta on kasvamassa hieno pieni agilitykoira, mutta tekemistä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Kisaamista tunnusteltaessa noustiin vähän vahingossa kakkosiin, joten nyt pitäisi saada puomiin käännökset tai pysäri kaveriksi, jotta voisi alkaa edes puoliksi tosissaan kisaamaan. Tällä hetkellä Riima kuitenkin lähinnä treenaa harvakseltaan ja yritän keskittyä ongelmakohtien hiomiseen sekä uusien puomien ja treeniympäristöjen esittelyyn. Se on vielä niin nuori, ettei kiire mihinkään ole!

Kasvateista Riima nousi agilityn kakkosluokkaan, Aiko koiratanssissa avoimeen ja voittajaan, Zelda sai kaksi luvaa ykkösistä ja Åkekin aloitti kisauransa. Fitz kävi parissa näyttelyssä, Banjo on treenannut agilitya ja tavoittelee ensi vuoden virallisia kisoja. Onni on tällaiset kasvatinomistajat, ei mikään itsestäänselvyys!

Tänä vuonna vuosikatsauksemme on videon muodossa. Don't lose your hope and never give up, ja silleen.



Mitä sitten ensi vuonna?

Toivottavasti monia onnistumisenhetkiä agilityradoilla.

Terveitä koiria.

Varasertikirouksen murtuminen.

Pari näyttelykäyntiä.

Ja kaksi pentueellista uusia Celebren-tiimiläisiä.

Aina saa toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.