perjantai 2. lokakuuta 2015

Ylioppilaskokelaasta koiraihmiseksi

Jotenkin kummasti sitä pääsi blogi hiljenemään, kun koulu alkoi ja tuoreen abiturientin silmien eteen läväytettiin kalenteri kirjoituspäivämäärineen. Lukemisen olisi toki voinut aloittaa jo kesälomalla, niin aikaa olisi jäänyt muuhun kuin koulussa istumiseen ja satunnaisiin lukuyrityksiin. Mutta nyt on yhteensä neljän aineen ylioppilaskirjoitukset takana, ensi kevättä odotellessa minulla onkin taas mahdollisuus viettää aikaa agilityhallilla!

Myös Riima pääsi kokeilemaan abiturientin elämää biologian kertauskurssille!

Treenaaminen on tosiaan ollut ihan minimissä (lue: nollassa) tässä parin kuukauden aikana. Isla ei ole käynyt hallilla ollenkaan treenaamassa, Riima kävi pari kertaa juoksemassa puomin kahta lankkua. Isla kisasi syyskuussa kolme starttia, joista hankittiin kaksi nollaa. SM-nollista on siis jo kahden kisapäivän jälkeen koossa neljä kappaletta, jes!

Tiistaina käytiin sitten Riiman kanssa puomia muistuttelemassa. Ollaan tosiaan tehty kahdella alumiinipuomin lankulla aiemmin, ja nyt sitten olin liian laiska viritelmäni kasaamiseen. Pihalla on toisten juoksaritreeniä varten puupuomiviritelmä, joten päätin jatkaa sillä. Aluksi Riima vähän pohti, että mikäs tämä juttu on, kun puomi on näin pitkä ja pinta liukkaampi. Pari ensimmäistä kertaa vauhti oli hieman hitaampi, mutta kun pieni tajusi myös puupuomin olevan juoksukelpoinen, näytti suoritukset vallan päteviltä! Onni on koira, jolla ei ole alusta-arkuutta, ja pieni tassujen luistaminen tai vastaava ei vauhtia hidastanut. Super puupi!



Nyt kun on koeviikko eli lomaviikko, totesin hetken mielijohteesta haluavani koirani silmäpeiliin. Islan peili vanhenee helmikuussa, joten ajattelin viedä Riiman ja Carankin vasta vuodenvaihteessa. No mutta toisaalta, mitä sitä pitkittämään, joten päätin tänään soitella lääkärille, saisiko millaisella varoitusajalla silmäpeiliä. Kalenteri kädessä odotin varaavani aikaa ensi viikolle, mutta ensimmäinen ehdotus ajaksi olikin 15 minuutin kuluttua. Se oli ehkä vähän turhan aikaisin, joten sovimme ajan puolen tunnin päähän! Hyvää palvelua täällä Joensuussa!

Nostelin koiria pöydälle ikäjärjestyksessä. Cara pääsi ensin häkistä stressaamasta, luuli selkeästi että ollaan taas jotain pahaa tultu tekemään. Tapansa mukaan Cara tuijotti Jarin silmiin koko toimituksen ajan rapsutuksia odottaen. Puhtaat oli näkimet Caralla edelleenkin, ei ylimääräisiä ripsiä vieläkään. Kuten isäni totesikin, ei Caran näössä voi olla mitään vikaa, kun se edelleenkin bongaa telkkarista pienetkin lentävät tennispallot. Heh.

Hyvin näkyy, puput ja telkkari! t. Cara

Islan silmät olivat myös puhtaat näin 4,5 vuoden iässä, eikä silläkään ylimääräisiä ripsiä edelleenkään näkyvissä. Jännitin vähän Islan isän kaihidiagnoosin vuoksi, koska tässä vaiheessa se perinnöllinen kaihi alkaisi todennäköisesti näkyä jos on näkyäkseen. No ei onneksi ollut mitään kaihiin tai mihinkään muuhunkaan viittaavaa, huh!

Jännittävin osuus, eli porukan juniori, Riima. Jari totesi vasemmassa silmässä näkyvän pienen rihmanpätkän, joka on jäänyt sikiöajalta. Se tuskin kokonaan häviää, muttei myöskään voi mitenkään suurentua. Rihma on PHTVL-tyyppinen, mutta kuulemma todella lievä. Silmätarkkilapussa sitä ei olla merkitty epäilyksi eikä todetuksi, vaan terveen kohdalla on söhry ja jokin hieroglyfejä muistuttava maininta lisätiedoissa. Ne jotka ovat Jarin käsialaa aiemmin lukeneet, tietävät mitä kyseisillä hieroglyfimerkinnöillä tarkoitan :D Onneksi kyselin itse lisätietoja, niin ei jää mitään arvailujen varaan.

Tästä rihmasta kuulemma tuskin tulee koiranettiin mitään mainintaa, koska tämä Rimpen rihma on kuulemma niin mitätön eikä perinnöllinen. Myöskään Riimalla ei ollut ylimääräisiä ripsiä, ja sydänkin pumppasi täysin normaalisti. Riima sai ihan eläinlääkärin luvan jalostuskäyttöön, hieno pieni priima Rihma-Riima!

Myös Zelda kävi silmäpeilissä ja sydänkuuntelussa. Tälläkin puupilla sydän terve, oikeassa silmässä kaksi pientä ripseä josta lievä distichiasis. Nämä hienot tuloksethan tarkoittavat toki sitä, että nyt vihdoin uskaltaa alkaa pohtia tulevia kuvioita vuoden-parin päähän! Jee :)

Niin, ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä, Islan tytär Aiko eli Igor aloitti viikko sitten koiratanssiuransa hurjan hienolla esityksellä, kunniamaininnalla ja menolipulla avoimeen luokkaan! Parhaat Anna ja Igor!


Pakko vielä lätkäistä tämä kuva. Ensimmäinen shelttipentue, jonka molemmat vanhemmat sekä kaikki pennut ovat virallisesti selkäkuvattuja. Se on minun ainoa pentueeni! Toivottavasti ei jää viimeiseksi shelttipentueeksi, jolla asiat ovat näin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.