sunnuntai 16. elokuuta 2015

Caran vaikea kesä

Mitä pienelle vaivaistrikille kuuluu, mitä se tekee, onko se ollut kipeä... Joo, ei ole kyllä mennyt kovin hyvin.

Cara oli varmaan elämänsä kunnossa nivelaineiden aloittamisen jälkeisestä ajasta kesän alkuun. Se lenkkeili ja jaksoi juosta kuin normaalit koirat, selkäoireet olivat poissa ja koira muutenkin kunnossa. Tässä video Carasta kimppalenkillä kesäkuussa. Muiden silmään ehkä normaalia, mutta kaikki Caran tuntevat tietävät, ettei se juokse KOSKAAN noin varsinkaan vieraiden koirien lähettyvillä.



Kaikki tuntui alkavan sitten heinäkuun loppupuolella. Caran nuoruusvuosina karva kasvoi kesällä puuhkaksi ja putosi talvella juuri pakkasten aikana, joka sai taas koiran palelemaan. Kesän 2013 karvan saksiminen n. 2-3 cm mittaiseksi oli yksi parhaista päätöksistä Caran kohdalla, ja se tasoittikin Caran karvanlähtöajat sekä paransi pehmeän turkin laatua. Sinä kesänä Cara pudotti pohjavillansa, iho hengitti ja karva kasvoi takaisin talveksi. Koira paleli paljon normaalia vähemmän.

Iloa turkin saksimisesta riitti vielä seuraavalle kesälle, kun Cara silloinkin tajusi pohjavillansa pudottaa kesäksi. Luulin muutoksen olevan pysyvä, mutta eipä koskaan saa olettaa. Sterkkauksesta oli aikaa nelisen kuukautta, ja karva räjähti ihan hirveäksi. Turkin aiempi pehmeys palasi takaisin, mutta sen lisäksi pohjavillaa tuli lisää ja se oli aiempaa karvaa pehmeämpää. Turkki pysyi harjaamalla kunnossa, ja vaikka Caran ihoa ei taaskaan pehkon alta saanut näkymään, se jaksoi sentään lenkkeillä pidempiä kuin korttelin lenkkejä.

Pitihän sitten arvata, että tuosta jotain seuraisi. Lenkillä ollessaan Caran hamppukarva jotenkin kietoutui valjaiden pehmustetta kiinnipitävään lenkkiin, koira ulahti eikä ollut sen jälkeen pahemmin liikkunut. No, liike parani hetkellisesti, mutta selän aristaminen alkoi taas ja sen lisäksi uutena oireena Cara aloitti peitsaamisen, mitä se ei ole aiemmin tehnyt edes jumissa ollessaan. Cara ei kävellyt edes kilometrin rauhallista lenkkiä ontumatta.

Cara on käynyt nyt kaksi kertaa fyssarilla ja ensi viikolla on edessä kolmas, todennäköisesti ei viimeinen erä tähän putkeen. Iso lapalihas oli niin kipeä, että koko koira tärisi fyssarin vähänkään koskiessa kipeään alueeseen. Tuomiona revähtänyt lapa, jota on nyt siis hoideltu. Myös blokkinikaman kohdalla oli triggerpisteitä, mutta toisen kerran jälkeen ne saatiin jo aika hyvin kuntoon. Myös lantio oli jumissa, mutta nivelten kohdalta koira ei onneksi aristanut. Ensimmäisen fyssarikerran jälkeen Cara meni vain entistä kipeämmäksi, toisen kerran jälkeen liike alkoi selkeästi puhdistua ja peitsaus vähentyä. Toivottavasti tämä nyt lähtisi tästä parempaan suuntaan.

En tiedä, mitä tuolle turkille oikein voisi tehdä. Mahakarvat on ajeltu noin sentin mittaiseksi, turkkia kammataan auki parhaillaan päivittäin, se on pesty ja yritetty kaikin mahdollisin keinoin irrottaa pohjavillaa, mutta ei. Mietin jo ajelua uudestaan, vaikka se ei nättiä olisikaan, mutta toisen fyssarikerran jälkeen koira alkoi onneksi liikkua edes vähän paremmin. Olen yrittänyt ohentaa karvaa lavan kohdalta, erityisesti valjaiden pistolukon alueelta, mutta pelottaa silti, että sama toistuu. Kaulapanta ei ole Caran kohdalla vaihtoehto muuten kuin irtipitolenkeillä, joita sen kanssa voi tehdä äärimmäisen harvoin. Valjaiden käyttö on vähentänyt selkäjumeja, kun paino jakautuu tasaisemmin eikä koira vedä itseään vinoksi.

Niin, että sellaista tänne kuuluu. Onni on terve koira, onneksi niitä on kaksi, tällainen aiheuttaa vaan niin hirveästi huolta ja murhetta. Niin hieno pieni koira, mutta samalla niin sairas.

1 kommentti:

  1. Mie sanoisin, että kokeile ajaa se kaljuksi.

    Pinna ajeltiin 3mm terällä; karvaa oli ihon suojaksi auringolta, mutta kuitenkin se kuivaa nopeasti, ei tartu punkit ja treenin jälkeen palautuu jäähkälenkillä (ei siis ole enää lämpöhalvauksen partaalla autolle tultaessa.. )

    Zemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.