keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sirkuskoulussa

Tai sitten ihan vain agilitytreeneissä Savon puolella.

Olen tehnyt Riiman kanssa tosi vähän agilityjuttuja. Laskeskelin huvikseni, että se on tehnyt jotain esteisiin liittyvää alle 20 kertaa. Ja pentu on kolmen viikon päästä vuoden. Ei voi siis ainakaan syyttää liikatreenaamisesta, kun pennulle on lähinnä sheipattu takaakiertoja ja opetettu ajattelemaan omilla aivoilla! Vaan eilen kyllä huomasin, että se on kannattanut ja pohjatyöni on ollut riittävän hyvä.

Sain ostettua Pro Perron treenivuoron ja nappasin mukaan ryhmässäni treenaavan Suvin tiistain valmennusryhmätreeniin. Extrahauskan jutusta teki, kun maanantaina kuulin huhua Åken treenaamisesta seuraavassa ryhmässä. Siispä yllätysvisiitti kasvatin treeneihin, yllätykseni taisi onnistua! :D

Riiman kanssa ollaan tehty valsseja, persjättöjä ja backlapia. Siinäpä meidän ohjauskuviovarasto. Harrin treenin aikana tuli todistettua, että tuo pentu pystyy ihan helposti saamaan taitolistaansa myös sylkkärin, poispäinkäännön, japanilaisen ja pakkovalssin noin kymmenen minuutin aikana. Riima tulee ihan tajuttoman hyvin ohjauksiin, eli pohjatreeni on ollut vähäistä mutta tarpeeksi laadukasta! Kerrankin voin sanoa, että hyvä minä!

Valitin myös jo alussa, että ohjaan Riimaa kuin jotain kääpiökoiraa. Ettei se olevinaan näkisi ohjauksiani tai muutakaan, vaikka tiedän sen olevan ihan omaa kuvitelmaani. Harhakuvitelmani on syntynyt puhtaasti kokoerosta Islaan, sillä onhan tuollaista pikkukoiraa ihan erilaista ohjata. Kehitettiin siis ratapätkille sellaisia ratkaisuja, etten vetäisi puupia nenästä joka paikkaan vaan pysyisin suorassa ja ihmismäisessä asennossa, jolloin oma liikkumiseni olisi tehokasta. Näin minusta voisi kuulemma saada aikaan nopean ja fyysisesti hyvän ohjaajan, hah!

 

Yksi suurimmista treeniin lähdön syistä oli Riiman kontaktien opetus. Pitkän, hyvin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin juoksukontakteihin. Kun ne opettaa alusta asti hyvin, ne ovat vaan niin paljon toimivammat kuin pysäytykset. Riima kävi siis kontaktikoulunsa oppitunnin numero yksi, ja kotiläksyjäkin saatiin. Harri kuvasi hidastuskameralla Riiman laukkaa puomin mittaiselta suoralta. Kiitolaukka näytti muuten hyvältä, mutta pää pitäisi saada alemmaksi. Pomppiva pinkki kong-vinkulelu ei ehkä ollut paras tähän treeniin, joten sekin voi olla osasyyllinen.

Alamme siis treenaamaan pelkkää juoksemista pallon perään, ja videoin sitten sitä siihen asti, että olen tyytyväinen ja pääsemme siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Projektista on siis tulossa pitkä, mutta toivottavasti sitäkin onnistuneempi. Ja eihän meidän tarvitse päästä vielä vuoteenkaan kisaamaan, joten mikä kiire!

Jäin tosiaan vielä omien treenien jälkeen Åkea katsomaan. Erika jännitti Åken kokoa agilityn kannalta ja pelkäsi maksituomiota. Pelko kasvavan shelttiuroksen kohdalla on kyllä aina aiheellinen, koska eihän näistä shelteistä ja niiden kasvusta voi ikinä tietää... Totesin maksikoon jo omalla silmällä mahdottomaksi, mutta mielenrauhan saamiseksi löysimme virallisen mitan. Pistin mitan 43 senttiin, ja siinä jäi kyllä sen verran kasvuvaraa niin lihaksille kuin itse säkäkorkeudessakin ettei mitään hätää. Säkäkorkeudeltaan sain Åkerssonista 39,5-40 cm korkean ja lapojen kärjestä eli agilitymitaltaan n. 41-41,5 cm, eli aika täydellisen kokoinenhan se on. Harmi, etten tajunnut Riimaa mittailla ihan oikealla mitalla!

Pidemmittä puheitta, tässä puupien sirkuskouluvideo eiliseltä. Aika hienoja ovat molemmat, innolla jatkoa odotellessa! Kunhan vielä lihaksisto kehittyy aikuisen koiran tasolle, niin taitaa aika nopeita kavereita tulla molemmista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.