sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Suurin paha saavutettu

Tavoitteena tälle keväälle on SM-nollat, joiden saavuttaminen pentutauon jälkeen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Nopeus ja monta muuta tärkeää juttua kärsivät pentutauosta niin paljon, että itse nollat tuntuivat mahdottomuudelta. Kaikkein pahin oli kuitenkin tuplanolla. Jos rata sattuu kerran onnistumaan, niin ei ainakaan toista kertaa. Paitsi eilen!



Kisapäivä alkoi hyvin, kun tajusin jättäneeni treenihousut koululle, josta niitä ei luonnollisesti saa lauantaisin haettua. Reikäisillä collareilla sitten liikenteeseen, minä ensimmäistä kertaa kuskina pidemmällä matkalla, ja ehjin nahoin selvittiin Kuopioon. Huh!

Hypärillä Islan vauhti ei ollut normaalia tasoa, ehdin suoralla juosta melkein koiran vieressä. Paino sanalla melkein, vähän kyllä oikaisin :D Vitonen tuli sitten oman tyhmän virheen takia ennen loppusuoralle menoa, kun koira ei ollutkaan lukinnut estettä.

Toisilta radalla vauhtia löytyi jo enemmän, ja etenemät oli 4,5m/s luokkaa. Ensimmäisellä agilityradalla unohdin keinun jälkeen yhden hypyn, mutta onnistuin saamaan koiran sinne ilman estelinjan ylitystä. Huh, nollana säilyi! Sijoitus viides.
Toinen agilityrata menikin sitten melkoisen hyvin, ja saksalaisen ajoitus hipoi täydellisyyttä. Se ei valitettavasti videolla näy, tyhmä tolppa! Tämäkin oli nolla, neljännellä sijalla, eikä hävitty kolmantena olleelle kuin alle kaksi sekuntia. Hienompi tunne kuin tavallisesti (vaikka ero onkin suurehko), sillä edellä oli nopeita koirakoita ja Isla vasta palailemassa kisakentille. Meillä on vielä jotain toivoa! Kun vauhti palaa normaaliin, meitä ei pysäytä enää mikään :)

Kisapaikalla kasvattajan päivää tuli viihdyttämään Zelda-islanderi, josta olikin parin kuukauden aikana kehittynyt varsin sheltin näköinen eläin. Isla jakoi pinaattilettunsa hyvin pettyneenä Zeldan kanssa, ja puupi saikin vähän irvistelyä osakseen, kun uskalsi äitinsä eväisiin koskea. Ensimmäisen radan videolla kuuluu myös Zeldan kannustushuuto äidille, pieni agilitykoira oli todella pettynyt, kun hänen omistamalla kentällään juoksi paljon muita koiria! Zelda tuleekin kohta Joensuuhun vierailulle, joten sitten saa puupeista kivoja kuvia.
Varkauden näyttely meni uudestaan harkintaan tuomarinmuutoksen vuoksi, olisi ollut niin kiva viedä britille nämä itäsuomalaiset islanderit näytille. En ole vielä ihan vakuuttunut, onko täysin keskeneräisessä Riimassa hirveästi esiteltävää, Zelda taas on jo ihan eri nopeudella kehittynyt. Saa nähdä, mihin päädytään!

3 kommenttia:

  1. Onnea nollista!

    Oot hei ihan tylsä kun et ees pukeutunu :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä oikeasti tosi tylsä ihminen, kun en omistanut mitään teemaan sopivaa, joka ei samalla haittaisi juoksemista! Voin onneks puolustautua sillä, etten ole yhtään kasari-ihmisiä :D

      Poista
  2. Onnea tuplasta! Tiedän niin tuon tunteen, että ei ainakaan peräkkäin onnistu yleensä. Ja meillä oli Fina-cavan kanssa vielä niin, että jos onnistuikin, niin ainakaan kahta kertaa peräkkäin ei päästy ihanneaikaan, vaan ylitettiin se jollakin sadasosalla. Paitsi sitten kun vihdoin! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.