lauantai 20. syyskuuta 2014

Pärinärallyt


Minä ja rally-toko eivät yleisesti ottaen mahdu samaan lauseeseen. Okei, kiva laji, mutta vähän turhan hömpötystä. Lajin virallistuttua päätin kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittaa Islan oman seuramme järjestämään, Pohjois-Karjalan ensimmäiseen kokeeseen. Muistin asian toissapäivänä, ja vuoden tokotauon jälkeen opetin koiralleni pikaisesti eteentulon. Eilen. Muu menikin tokopohjalta, onneksi.

Kerran olen Caran kanssa yhden rallyradan tehnyt, joten kylttien opettelu oli ihan plussaa. Illalla sitten katselin niitä ja totesin nuolien osoittavan kaiken tarpeellisen. Hyvä juttu.

Ensimmäinen kulttuurishokki tapahtui rataantutustumisessa, kun tuomari yksityiskohtaisesti kertoi radan suoritustavoista. Tunnelma kisapaikalla oli huomattavasti rennompi kuin esimerkiksi tokokokeissa. Kivaa ainakin oli!

Mites sitten Isla? Toisille kotikenttäedusta on hyötyä, meille tässä lajissa todellakaan ei. Isla on puolen vuoden pentulomansa jälkeen päässyt kahdesti hallille tekemään muutamia siivekkeitä ja putkia, joten se luonnollisesti oli ihan täpinöissään jo ajaessamme hallin pihaan. Edeltävänä iltana kävimme pitkällä lenkillä ja aamullakin väsytin koiraa. Ennen suoritustammekin temputin sitä ja muistuttelimme eteentuloa, mutta hallin kutsu oli Islalle suuri. Koirat kun eivät saaneet mennä hallin puolelle odottelemaan, vaan siellä käytiin radalla ja poistuttiin heti toisesta ovesta.


Kaksi ensimmäistä kylttiä meni hurjan hyvin. Isla oli kuulolla ja teki nättiä tokoseuruuta. Spiraalin ensimmäisessä käännöksessä se hoksasi nurkassa olevan A-esteen. Kierrokset nousivat vähitellen kattoon agilitytaukoilleella Silpulla, joten käännös numero neljä uusittiin. Siinä Isla eksyi kyltin väärälle puolelle seikkailemaan, uusinta taas meni oikein loistavasti.

Juoksuosuus suoraan A-estettä kohti sai Islan haukahtamaan pari kertaa. Pujottelussa Isla meni ensiksi kylttiä haistelemaan ja sitten kiersi kartion väärälle puolelle, joten uusittiin sitten sekin. Hyvin Isla mukana kulki, muutamilla ylimääräisillä pompuilla ja spurteilla varustettuna. Täyskäännöksen oikealle tein itse tehtävien suorituspaikalla, vaikka käännökset vissiin pitäisi kyltin edessä tehdä. Oma vika!

360 asteen käännös oli vähän epätarkka ja vino. Eteentulo oli TÄYDELLINEN! Huh, edes joku :D Samoin saksalainen täyskäännös onnistui todella hyvin ja koko rata loppuun. Pahiten Silpe siis pärisi juurikin A-esteen kulmassa, jonne se videolta katsottuna vilkuili ahkerasti.

Pisteet koiralle siitä, että agilityhallissa paketti pysyi lähes kasassa ja kaikki liikkeet saatiin hienosti suoritettua. Pisteet itselleni siitä, että melkein osasin kylttien suoritustavat enkä edes kompuroinut hihnaan.

Kolmen pisteen virheitä oli kaksi, ne tehtävien uusimisesta. Eli kaikki loppu oli vain pientä säätöä, jes! :D Yhden pisteen virheet tulivat kyltin haistelusta spiraalilla, taluttimesta juoksuosuudella ja pujottelussa, puutteellisestä yhteistyöstä pujottelussa, ohjaajavirheestä täyskäännöksessä oikealle, epätarkasti suoritetusta tehtävästä ja vinoudesta 360 asteen käännöksessä sekä epätarkasti suoritetusta tehtävästä maahanmenossa (Isla pomppasi ilmassa perusasentoon - yllätys :D). Tuomarin kommentteina erinomainen ohjaus ja ohjaajan varma ratatyöskentely(?? :D), sekä se, että koira otti häiriötä yhdessä vaiheessa. Pisteitä kertyi 86/100, eli hyväksytty suoritus! Tällaisia pärinäleikkihetkiä siis pitäisi vielä kaksin kappalein, niin saisin yhden extrakoularin koiran nimen eteen. Pistetään harkintaan.

Niin, ja rally-toko. Kyllähän tuo ihan kivaa on, rentoa ainakin, mutta en kyllä tämän enempää ajatellut jatkaa. Ehkä ne pari hyväksyttyä suoritusta lisää, mutta muuten pysytään agilitykentillä!


Riima myös turisteili kisapaikalla. Kuusi tuntia oli pitkä aika, joten nyt pentu on nukkunut jo useita tunteja putkeen. Pentu kiersi sylistä toiseen ja tutustui mm. nöffeihin. Hurjan hyvä sosiaalistamispaikka! Isommat koirat aluksi hieman jännittivät, mutta äkkiä se meni repimään vieraitakin häntäkarvoista. Riima leikki tosi kivasti parkkipaikalla, pienen taistelutahtoa käytiin kehumassakin.

Mittasin virallisella säkämitalla korkeudeksi noin 24 cm, painoa taas on tasan kolme kiloa. Noihin Riiman 6-8vko painoihin ei oikein uskalla luottaa, se kun heilui salaattijuustopurkissa niin holtittomasti viimeisillä viikoilla :D Pieni puupi siis, toivottavasti siitä joku 38 cm kasvaisi!

1 kommentti:

  1. Mukavaa tekstiä! Ihania kuvia :3 Banneri on myös hieno ja passaa blogin taustaan todella hyvin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.