keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Koirani on rikki

Niin kauan kun sainkin terveiden koirien kanssa elää...

Puolisen vuotta sitten Cara kieltäytyi kiipeämästä A-esteelle. Cara, maailman kontaktihakuisin koira, jonka mielestä A-este on parasta ikinä. Hälytyskellot soivat, eikä Cara enää päässyt agilitykentälle paineistumisongelmaa korjaamaan. Koira vaikutti täysin terveeltä vielä tässä vaiheessa.

Lähiaikoina Cara on saattanut istahtaa kesken lenkin ilman syytä. Todella, todella aktiivinen lenkkeilijä, joka pitkänkin lenkin jälkeen tahtoisi jatkaa matkaa vielä pidemmälle. Kun se kesken leikin pysähtyi ja kosketti kuonollaan takajalkaansa, aloin yhdistää asioita toisiinsa. Tämä ei voi olla normaalia.

Cara kävi tänään luustokuvissa. Selkä kuvattiin virallisesti ja lonkat epävirallisesti. Ensin kuvattiin lonkat. Eläinlääkäri totesi jo tässä vaiheessa "hui", ja kutsui minut kuvia katsomaan. Lonkat olivat terveet, edelleen B/A. Sen sijaan selässä näkyi selkeitä muutoksia jo lonkkakuvissa. Selkä oli vino ja pahasti. Tässä kuvassa näkyi jo välimuotoinen lanne-ristinikama, joten tämä kuva laitettiin muiden selkäkuvien joukossa Kennelliitolle.

Sitten koira kyljelleen. Heti kuvan oton jälkeen lääkäri totesi "aivan järkyttävä selkä", ja sitä se oli. Nikamat luutuneet yhteen, nikamissa epämuotoisuutta, koko selkä muistutti lähinnä A-estettä muodoltaan. Kuva oli aivan järkyttävä, mitäpä sitä muuta sanomaan. Vika on erittäin todennäköisesti perinnöllinen, joten Caran sisarusten ja lähisukulaisten jalostuskäytössä asia tulee ottaa huomioon. Ja kuten eläinlääkäri sanoi, onneksi selkiäkin kuvataan nykyisin. Ja minä toivon, että niitä kuvattaisiin jatkossa vieläkin enemmän. Nyt vain odotellaan Kennelliiton lausuntoa selästä.

Sain jo kommenttia siitä, että vika olisi itse agilitylla aiheutettu. Ei ole. Tällainen voisi syntyä vain, jos koiran selkäranka katkeaa tai murtuu erittäin pahasti, ja sitten luutuisi uudestaan. Sellainen ei voisi jäädä huomaamatta. En itsekään ymmärrä, miten tätä ei huomattu neljä vuotta sitten lonkkakuvissa. Tapaturmaisuus pitää kuitenkin sulkea pois. Cara ei ole koskaan pudonnut esteiltä, se on aina lämmitelty ja jäähdytelty hyvin, se on käynyt säännöllisesti fysioterapeutilla koko agilityaikansa. Agility on toki voinut pahentaa tätä selkämuutosta, mutta näin pahaksi se ei olisi voinut itsestään kehittyä.

Miten sitten tästä eteenpäin? Nivelaineista ei tällaisissa tapauksissa välttämättä ole apua (niitäkin nyt kyllä aletaan syödä), joten lihaskunnon ylläpitäminen ja fysioterapia ovat niitä, mitä tässä vaiheessa voidaan tehdä. Cara ei enää jatkossakaan pääse agilityesteille, ja se ei voi todennäköisesti muuttaa kanssani kerrostaloon asumaan. Eletään päivä kerrallaan ja käydään mahdollisesti muutaman vuoden päästä uusintakuvissa tarkistamassa tilanne. Toivottavasti meillä olisi vielä monta yhteistä vuotta edessä ilman Caran suurempaa kipuilua.

Tässä vielä ne kuvat. Kyllä, pahaa katsottavaa.







12 kommenttia:

  1. Voi ei, kuinka harmillista. :/ Tätä minäkin pelkään oman koirani kohdalla kun on hieman köyry selkä että mistä johtuu ja mihin johtaa. Pitäisi vaan saada koira kuvauksiin ennen kuin pidemmälle jatkaa agilityn parissa. Paljonkos tollainen selkäkuvaus maksoi? Opiskelijalla kun ei sitä rahaa koskaan ole liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luustokuviin on rahat nopsaan säästetty ja se tieto, mitä sieltä saa on kyllä ehdottomasti sen rahan arvoinen! Me oltiin mun suomenlapinkoiran (n.20 kg) kanssa tuolla samaisella eläinlääkärillä kuvattavana myös ja meidän reissu (lonkat + kyynärät epävirallisena koska uusintakuvaus ja selkä virallisena) kustansi yhteensä vaivaiset 127e. Ja opiskelija olen minäkin :)

      Poista
    2. Ihan eläinlääkäristähän nämä hinnat riippuu, Joensuussa on todella halpaa luustokuvata koira. Jos ottaa lonkat, kyynärät, selän, silmät, polvet ja sydämen, niin täällä selvisi ainakin Islan aikana päälle 200 eurolla, kun kaikki paitsi selkä oli virallisena. Silloin selkää ei vielä viralliseksi saa, mutta nyt saa, niin saa nähdä pääseekö Isla kuinka pian uusintakuville.

      Poista
  2. Voi kamala. :-( Voimia ja toivotaan Caralle monta onnellista kivutonta vuotta. <3

    VastaaPoista
  3. "Vika on erittäin todennäköisesti perinnöllinen, joten Caran sisarusten ja lähisukulaisten jalostuskäytössä asia tulee ottaa huomioon"
    Näitä sukulaisiahan löytyy jokunen kappale kun Caran isä on Suomen toiseks käytetyin uros viimesen kymmenen vuoden ajalta ja emon veli löytyy samalta listalta top kympistä. Näillä myös toisen polven jälkeläisiä satoja.. ei naurata yhtään. Voihan matadorit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä. Periytymismekanismia ei tiedetä, joten ainoa tapa olisi tutkiuttaa ne jalotukseen käytettävät koirat, erityisesti sisarusten ja vanhempien jälkeläiset. Caran sisarpuolella kun on myös LTV2, niin näitä koiria nyt erityisesti kannattaisi tutkiuttaa.

      Tästä pidemmälle sukuun (vanhempien sisarukset jne) ei tässä vaiheessa kannata lähteä asiaa panikoimaan juuri tuon periytymisen takia, mutta ideaalitilannehan olisi, että joskus tulevaisuudessa kaikilta shelteiltä kuvautettaisiin selkä muiden luustokuvien yhteydessä. Sitä päivää odotellessa...

      Poista
  4. Voi että, olen niin kovin pahoillani teidän puolesta. Tuollaista ei kyllä toivoisi ikinä kenellekkkän.

    Tsemppiä ja paljon hyviä, onnellisia vuosia Caralle. Ja nauttikaa ihanasta vauva-ajasta. :) Ihania naperoita

    VastaaPoista
  5. Cara parka! :( Näyttää kamalalta, tsemppiä teille ja toivottavasti Cara saa vielä elää kivutonta koiranelämää mahdollisimman kauan!

    VastaaPoista
  6. Eikä! Me ollaan menossa ylihuomenna kuviin, Nutun selkä kuvataan sitten joskus myöhemmin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.