maanantai 14. heinäkuuta 2014

He ovat täällä nyt

The Islanders
Pienet islalukat näkivät päivänvalon eilen 13.7! Synnytystä odottelimme perjantaille, mutta aina ei kaikki mene niin kuin luulisi.

Tosiaan, torstaina aamulla Islan lämmöt laskivat viideksi tunniksi 36,9-37,0. Tämä erosi selkeästi normaalista, joten kätilökaverini saapui illalla kanssani päivystämään. Vielä lauantainakaan ei näkynyt merkkiäkään synnytyksestä. Isla oli levoton ja avautumassa, mutta mitään ei kuulunut. Lisästressiä aiheutti, kun meille päivystävä yksityinen eläinlääkäri joutui perjantaina lähtemään kaupungista ja palaisi vasta sunnuntai-iltana. Siispä lauantaina päätimme soittaa päivystävälle eläinlääkärille, joka pyysi meidät heti klinikalle. Tällä hetkellä vuorokausia oli kasassa 65.

Isla tutkittiin klinikalla ja pentujen vointi tarkistettiin ultralla. Ei mitään poikkeavaa, Islan lämpö 38,3 astetta ja muukin vointi hyvä, myös pentujen sydämenlyönnit näkyivät selkeästi ultrassa. Ja oli kyllä tarkka ultra: Pienet päät ja tassut erottuivat joukosta, samoin liikkeet ahtaassa kohdussa. Siispä koira kotiin ja odottelemaan.

Kuusi tuntia tämän jälkeen mittasin Islan lämmöt vielä varmuuden vuoksi. 36,8. Mitä?! Ja siitä ne laskivat aina 36,4 asti, pysyivät hetken alhaalla ja lähtivät nousuun. Ei ole totta: me oltiin valvottu kaksi yötä ihan turhaan, se ensimmäinen ei ollutkaan lämpöpiikki. Saatiin siis vielä valvoa yksi yö. Jaana oli valvonut kanssani nämä kaksi edeltävää, mutta joutui lauantaina iltana lähtemään kotiin. Laura ja Anna olivat sopivasti kotiutuneet Lontoosta, joten lähes suoraan lentokentältä he tulivat Islan synnytystä seuraamaan. Nauroimme Islan käsittäneen Koskentalon kirjan kohdan "turvan hakeminen kasvattajasta" HIEMAN väärin!

Valvoin itse neljään asti, jolloin teimme Lauran kanssa vahdin vaihdon. Seitsemältä Laura herätti minut. Anna lähti töihin ja Laura nukkumaan omien koiriensa luokse, sillä Isla vain kuorsasi eikä minkäänlaisista supistuksista ollut merkkiäkään. Minäkin jatkoin unia.



Klo 7.25 äitini herätti minut. Cara oli ollut todella levoton, ja Isla nuoli itseään tavallista enemmän. Nousin katsomaan tilannetta ja mitä silmäni näkivätkään - siellähän oli merlenarttu! Nätisti hoidettuna se siellä makasi Islan vieressä. Pentu oli syntynyt siis joskus 7.05-7.20 välillä. Soitin Lauralle, ja yhden "mitä???"-sanan jälkeen Laura olikin viiden minuutin kuluttua laatikon reunalla pentua ihastelemassa. Pentu oli todella pirteä ja eloisa, painoa saimme punnittua 273 grammaa. Jo tässä vaiheessa sanon, että aamulla huomasin vaa'an toimivan erittäin ei-toivotulla tavalla, ja voi olla, ettei yksikään syntymäpaino pidä paikkaansa.

Tämä pentu sai työnimekseen Protoktisti. Protoktisti eli alkueliö, kaiken alku, ensimmäinen kasvattini. Ja niin kaunis, täydellinen pentu.


Seuraava pentu oli merleuros ja se syntyi klo 8.49 takapuoli edellä. Painoa punnitsimme hurjat 336g, joka on todella paljon sheltiksi, jos paikkaansa pitää. Sopusuhtainen pentu mittasuhteiltaan, todella kauniisti rikkoutunut merleväri ja nätti, valkoinen kaulus. Tämä pentu sai nimekseen Plankton nätin marmorointinsa ansiosta.


Klo 9.39 syntyi merlenarttu 300g. Tässä vaiheessa Laura totesi "merle, taasko!", ja kieltämättä alkoi vähitellen tulla sellainen tunne, ettei joukkoon saada yhtään trikkiä. Pentu on todella vaalea väriltään, puolikas kaulus ja nätit tanit tulossa. Tästä pennusta on kehitetty monenlaisia oletuksia, joista ei tällä kertaa enempää, mutta sen mukaan pentu sai nimekseen Hypoteesi.


Olimme vielä Hypoteesia ihastelemassa ja tutkimassa, kun yhtäkkiä klo 9.46 huomasimme joukossa olevan uuden tulokkaan. Tälläkin merlellä on todella nätti väri, valkoinen kaulus, jossa toisella puolella lovi sekä nätti piirto ja marmorointi. Ja kauneutensa lisäksi erityisen ahne yksilö Protoktistin lisäksi, joten mikä olisikaan parempi nimi kuin Amylaasi.


Ennen seuraavaa pentua Isla piti taukoa. Tässä vaiheessa myös Jaana tuli paikalle, joten koko kätilötiimimme oli kasassa. Ehdin puhua ennen tämän pennun syntymää Lukan omistajan Iinan kanssa, että se Iinan trikkiuros (jota Iina parhaansa mukaan välttää ottamasta ;)) puuttuu. Eipä aikaakaan, kun klo 13.43 syntyy se trikkiuros, painoa 285 grammaa. Tämän pennun mukana tuli vihreää nestettä, joka ei tiedä hyvää. Isla puri tältä pennulta napanuoran käytännössä kokonaan pois, joten saa nähdä jääkö siitä jokin jälki. Iina pyysi heti kuvaa pennusta ja hämmennyin itsekin, kun hän totesin pennun olevan Lukan kopio. Ja voi kyllä, identtinen väritys isänsä kanssa! Tästä syystä jouduin tyytymään kohtalooni: tumma trikkiuros ei voinutkaan olla Hiilinielu, joten se sai nimekseen Mitoosi. Tässä vielä Iinan blogista kaapattu kuva, ylhäällä isä alhaalla poika:


Seuraavan pennun olisi pitänyt syntyä parin tunnin sisään tuon pidemmän tauon jälkeen. Pentua ei kuitenkaan kuulunut, vaikka parhaamme mukaan liikutimme Islaa. Odotimme. Laura lähti tässä välissä pois muutamaksi tunniksi. Isla nousi ylös klo 17.07, ei edes kummemmin ponnistanut ja sitten putosi pentu. Totesimme pennun kuolleeksi heti sillä hetkellä, kun sen näimme. Täysin eloton trikkiuros, hurjan kaunis väritys: ihanat tanit ja valkoinen kaulus. Painoa oli noin 260 grammaa, ja pentu oli täysin kehittynyt. Se oli kuitenkin ollut kuollut jo edeltävän trikkipojan syntyessä, joten mitään ei ollut tehtävissä. Päätimme antaa tällekin pennulle työnimen, Happikato.


Kuuden pennun syntymisen jälkeen Isla oli vieläkin hieman levoton. Siivosimme pentulaatikkoa tässä välissä. Jaana vielä kokeili Islan mahaa pentulaatikon portaalla ennen kuin päästimme sen sinne. Jaana ehti vain todeta, että ihan kuin tuntisin tääll---- ja Isla hyppäsi todella nopeasti laatikkoon kastellen Jaanan suurella määrällä nestettä. Siellä todellakin oli vielä pentu.

Eloton trikkiuros syntyi klo 18.02. Se ei hengittänyt ja oli aivan kylmä, oli siis liian kauan kuolleen pennun takana jumissa. Hieroimme sitä hieman paperilla ja vielä mitä, Jaana sanoi tuntevansa ehkä hieman sydänääniä! Koska tässä vaiheessa ei ollut mitään menetettävää, aloimme elvyttämään pentua. Ja kuinka ollakaan, elvyttäessäni sitä se rohahti kunnolla ja sen nenästä ja suusta tuli vaahtoa. Jatkoimme pennun elvytystä ja lämmitimme sitä parhaamme mukaan. Loppua kohti pentu alkoi osoittaa selkeän mielipiteensä asiasta, hengittää kunnolla haukkomisen sijaan ja mönkiä hurjan lujaa. 296 grammaa, täydellisen värinen ja niin kaunis pentu, josta missään vaiheessa emme uskoneet saavan näin reipasta yksilöä. Se on ihme, suuri ihme. Ja niin hieno pentu, tällä hetkellä laatikon pirtein ja liikkuvaisin.

Pentu sai nimekseen Minimitekijä. Wikipediaa lainatakseni, "Minimitekijä on ympäristötekijä, joka rajoittaa jonkin eliön esiintymistä tai menestymistä silloin, kun muut eliöön vaikuttavat asiat ovat sen sietoalueella." Minimitekijä oli aamuun mennessä saanut 4 grammaa lisää painoa, joten tahdon todella uskoa, että siitä vielä joskus kasvaa iso, hieno koira!


Pentulaatikossa tuhisee tällä hetkellä siis kuusi maailman ihaninta ja kauneinta koiranpentua. Voisin ihastella niitä 24 tuntia vuorokaudessa. Muistin kuitenkin pentujen synnyttyä sellaisen asian kuin uni, jonka vuoksi tämäkin blogipäivitys venyi näin myöhälle. Käsittelin valokuvia vielä yölläkin! Pentujen kuvia tulee niiden omaan valokuvakansioon galleriassani, josta pentujen kehitystä on kätevä seurailla.

Tahdon vielä erikseen kiittää mahtavaa kätilötiimiämme sekä sen lisäksi Iinaa, joka on tunnollisesti elänyt mukana koko tiineysajan, tästä eteenpäin takuulla vieläkin ahkerammin. Nyt alkaakin se kasvattamisen paras vaihe, pentujen kasvun ja kehittymisen seuraaminen. Lähtökohdat pennuilla kyllä on mitä mainioimmat: kukaan ei ole liian pieni, kellään ei ole häntämutkia eikä takakannuksia, kaikilla on hurjan kauniit väritykset ja jokainen on todella reipas ja pirteä. Tuore kasvattaja ei voisi olla tyytyväisempi!

11 kommenttia:

  1. Paljon onnea tuoreelle kasvattajalle ja tuoreelle äidille! Sieltä olisi tullut se niin paljon haaveilemani iso merlepoika. Mutta ei, nyt ei ole oikea aika toiselle koiralle. Jään innolla seuraamaan pesueen kasvua. :)

    VastaaPoista
  2. Niin kauniita pieniä. ♥ Innolla jään seuraamaan kasvua. :-) Tsemppiä Minimitekijälle ja toki kaikille muillekkin. Onnea pennuista!

    VastaaPoista
  3. Tosi ihana postaus: harvoin saa lukea näin yksityiskohtaista tarinaa synnytyksestä. Iso kiitos, että jaksoit kirjoittaa!
    Onnea kaikille osapuolille, valloittavia pentuja <3

    VastaaPoista
  4. Onnea kauniista katraasta :) Täälläkin jäädään taustalle seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä :)

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea! Mutta mitä vikaa takakannuksissa? Eiväthän ne ole virhe sheltilläkään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ne virhe olekaan, mutta parempi ilman :)

      Poista
  6. No mitä on Hypoteesin oletukseet tahdon tietää :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Not gonna tell ya ;) Näemme sitten vähän isompana!

      Poista
    2. Mua nyt kyllä pahasti vaivaa tää asia :'''''DDD

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.