maanantai 1. huhtikuuta 2013

Koska vitonen ei riitä

Vihdoinkin päästiin starttaamaan myös virallisesti agilityn puolella! Perjantain tuomarina Sari Mikkilä ja lauantain Minna Väyrynen.

Perjantaina oli herättävä kahdeksalta alkavaan rataantutustumiseen. Ja voitte uskoa, että siihen aikaan ei vielä ollut ihan kisafiilis! Siis ohjaajalla, koirahan nyt on aina valmiina :) 
Radat olivat helppoja, ykkösluokan tasoisia mutta ei silti pelkkää suoraa. Siinä koiraa lämpätessä alkoi vähitellen tulla se kisafiilis ja jännityskin, kun odoteltiin omaa vuoroa medien alettua.


A-radalta vitonen. Alussa meidän annettiin odottaa hurjan kauan lähtölupaa. Kolmoshypyn jälkeen viimehetken pelastus keinulle. Irtoaminen ihan jees, ja tosi kiva puomi kontakteineen! Loppu häämöttää ja mitä tekee ohjaaja? Heittää koiran suoraan numerokyltille, joka etäisesti muistuttaa pari päivää aiemmin toko merkkitreeneissä käytettyjä muovipurkkeja. Pfffffffft! Isla lähti onnellisesti loikkien merkkiä kohti, ylitti estelinjan ja tästä siis vitonen. No, ei se mitään, kiva rata muuten!


B-radalta myöskin vitonen, sijoituksella kaksi. Alku lähti ihan huipusti, ensimmäinen "virhe" oli pikkaisen hidas A:n alasmeno ja puomin huono alasmeno. Meinasi kokeilla puomilla, ettei tarvitsis alas asti mennä, pöh! Jälleen nolla kiiltää silmissä ja mitä sitten? LENTOKEINU! Islan keinu on siis opetettu niin, että se juoksee päähän ja vapautus tulee pamauksesta. Ekalla radalla toimi, toisen tulos näkyy videolla. Joo, olisi pitänyt käskeä odottamaan. Ja heti radan jälkeen iski harmitus siitä, etten ottanut keinua uusiksi. Etenemä tällä radalla oli 3,92.

Mitä perjantain radoista opimme? Ohjaa esteille äläkä numerokylteille, ja hidasta koiraa keinulla. Hyvillä mielin lauantaille!


Lauantaina saatiin nukkua pidempään, sillä lähtöjärjestys oli poikkeuksellisesti maksi-medi-mini. Eka kerta minulla kisoissa, kun saan katsoa rataa maksien suorittamana ennen omaa rataantutustumista. Videolla näkyy suoritusajat ihanneaikaan nähden.

A-rata alkoi lupaavasti. Kakkosesteen jälkeinen kaarros olisi voinut olla parempi, mutta ihan hyvä tuokin. Radan ainoa läheltä piti -tilanne sattui pituudella: Islan häntä heilautti pituuden keppiä, ja siinä sitten jatkettiin rataa peläten sen kaatumista. Ei kaatunut! Puomilla taas kokeiltiin kontakteja, pitää siis ottaa tämä tarkempaan syyniin. Tänään myös odotettiin keinulla, vaikkakin unohtui se lähtö pamauksesta :D Parempi näin päin, ja nolla se oli! Etenemällä 3,86. Viikonlopun tavoite, yksi LUVA saavutettu.

B-rata oli myös aika helppo. Muistin olla kiirehtimättä, ja lähetin Islan kepeille rauhassa ja kaukaa: toimi! Ja nyt se puomin kontaktien himmaus tapahtui jo puolessa välissä alasmenoa, siitä sitten hyppäsi kerralla oikeaan paikkaan. Mä lupaan, kesällä tällaisia kontakteja ei enää nähdä! Ennen A:ta ehdin hienosti tehdä persjätön, kun koira irtosi hyvin putkeen. Ja A:n kontaktit... tajusin vasta videolta, että se ei tehnyt niitä loppuun asti. Lähti kyllä käskystä, mutta en sitten tajunnut katsoa tassujen sijaintia. Joo-oh... Mutta nollavoitto tämäkin, etenemällä 4,04, vaikka tuntui että oltaisi tosi hitaasti menty. Ja samalla viikonlopun tavoite tuplattu, toinen LUVA!

Nyt siis vielä yksi LUVA, ja me kilpaillaan kakkosissa. Hurjaa, se oli tämän vuoden tavoite. Ei ainakaan stressiä sen suhteen :) Seuraavia kisoja odotellessa!

3 kommenttia:

  1. Hienosti meni teidät radat :)

    VastaaPoista
  2. teidän radat näytti kyllä hyvältä! onneks olkoo nollista :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.