sunnuntai 19. elokuuta 2012

Potkulaudasta kiinni

© Milena


 Kiva koe. Sää mukava, tuomari aivan ihana, Islalla täydellinen vire.. Ja mihin kaikki sitten kaatui? Potkulautaan.

Tuomarina siis Salme Mujunen. Ryhmäliikkeissä oltiin kakkosryhmässä, ensimmäinen koirakko. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmaa, Isla ei melkein huomannut tuomarin lähestymistä :'D Paikkamakuu.. koira makasi. Ei mitään ongelmaa. KUNNES! Se haistoi jotain. Pää hivuttautui hitaasti sivulle, ja sieltä se alkoi jotain ruokaa napsimaan. Tuomarin sanoin Isla teki sen todella taidokkaasti, nousematta ollenkaan. Tästä myös 10, sillä tuomarin sanoin, se ei ole minun eikä koirani vika, jos kenttää ei ole tarkistettu ja putsattu nakinpaloista, joita edelliset ovat pudotelleet. Eipä ollut ainakaan Islalla itsellään tylsä paikkamakuu :''D

Yksilöliikkeet, numero viisi. Mentiin kehään ja odoteltiin hetki, että kehänauha saatiin laitettua paikoilleen. Kytkettynä seuruu, liikkeelle mars. Seuruu oli tosi mallikasta, kunnes kehän ulkopuolelle ilmestyvät pikkupojat potkulautoineen. Ainoa asia, jota Isla pelkää. Ja sitten vielä pitäisi seurata kohti rymisteleviä potkulautapoikia? Ei toimi. Tästä johtuen, seuraaminen oli lähinnä potkulautojen tarkkailua eikä yhtään perusasentoa otettu. Seiska.

Seuraaminen taluttimetta. Pojat jatkavat kehän laidalla. Isla tarkkaili potkulautoja, annoin sille kaksi ylimääräistä seurauskäskyä. Isla ei myöskään ottanut perusasentoa. Ja heti, kun suunta vaihtui potkulaudoista poispäin, oli seuruu tuomarin mukaan kympin arvoista. Eihän tuosta voi muuta tulla kuin 0, ja tässä vaiheessa mietinkin jo keskeytystä. Pojille käytiin tässä vaiheessa mainitsemassa asiasta, mutta sinnikkäästi ajelivat laudoillaan meidän suorituksen loppuun saakka.

Seuraavana liikkeestä maahan, poispäin potkulaudoista. Kymppi. Islaksi se olisi voinut olla skarpimpi, mutta tilanteen huomioon ottaen parempaa ei olisi voinut odottaa.

Luoksetulossa hyppäsi pienesti sivulle, kuten tavallisesti, mutta tämä tuomari ei siitä näköjään keneltäkään vähentänyt pisteitä. Täysi kymppi siis tämäkin.

Liikkeestä seisomisessa Isla teki todella epäislamaisen tempauksen: otti 2 askelta ennen varsinaista pysähdystä! Muuten mallisuoritus kuten yleensä, mutta siitä tällä kertaa 8½.

Estehyppy, kohti potkulautoja, ja tiesin jo etukäteen ettei se onnistu. Este oli todella heppoisen oloinen, varmasti olisi kaatunut jos koira siihen osuu. Islalle laitettiin korkeudeksi 45 cm, eikä se ole ikinä noin korkeaa hypännyt.. viime kokeessakin 35, ja treeneissä 40. No, ekalla käskyllä yllättäen tuijotti yleisöön. Toisella käskyllä lähti kävelemään, mutta jostain syystä jäi seisomaan esteen eteen..? Otin uudestaan sivulle ja sitten hyppäsi hyvin, ja loppusuoritus olikin sitten taas oikein hyvin, vaikka se kolmoiskäskyllä jo nollaksi menikin.

Tiivistettynä: se olisi ollut ykkönen ilman potkulautahäiriötä. Erityisesti harmittaa se, kun tuomari ennen koetta painotti sitä, ettei alokasluokan aikana halua suorittavia koiria häirittävän millään tavalla, ei edes palkkaamalla kehän ulkopuolella. Ja että nämä potkulaudat sattuivat juuri meidän kohdalle. No, ilman epäonnistumisia ei voi onnistua, ja sitten seuraavalla kerralla iloitaan ykkösestä monin verroin enemmän! Pitää katsella, jos Islalle löytyisi ikioma skeittilauta, jolla voisi harjoitella häiriötä :) Helsingissäkin ollessamme Isla näki todella monia skeitti- ja potkulautoja, eikä ollut niistä moksiskaan.. nyt näköjään taas muistui mieleen lapsuuden traumat.

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8½
Estehyppy - 0
Kokonaisvaikutus - 8

ALO3 129p.

Nyt fiilikset on yllättäen luokkaa entä jos. Entä jos potkulaudat olisivatkin olleet meidän jälkeisen tai meitä edeltävän koirakon häiriönä? Entä jos ne olisivat lopettaneet, kun heille käytiin mainitsemassa asiasta? Entä jos pojat olisivat menneet jonnekin, jossa suorittava koirakko ei niitä näe?
Mutta toisaalta, mitä muuta olisi voinut käydä? Isla ei sentään paineistunut pahasti, se ei lähtenyt pois kehästä, se ei näyttänyt pelkoaan muuten, kuin epävarmalla suorituksella. Se yritti parhaansa. Se on vielä nuori koira, meillä on vielä aikaa opetella ja treenata pahimmassakin häiriössä, joka nyt vain sattui Islan elämän toiseen tokokokeeseen.

Tosiaan, ensi viikolla onkin sitten piirinmestaruuskoe, ja me ollaan myös seuran joukkueessa. Oman hallin kenttä, mutta en osaa sanoa, onko se sitten hyvä vai huono juttu, kun tällä kentällä yleensä treenataan agia.... :'DDD

Ja täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että varmasti menen uudelleen samalle tuomarille! Heti jos sattuu kohtuullisen matkan päässä oleva koe, niin sinne kyllä juostaan pää kolmantena jalkana. Pidin hirmuisesti arvostelutavasta, sekä kuinka tuomari lähestyi koiria luoksepäästävyydessä. Ei sillä, että meillä olisi jotain ongelmaa tämän kanssa, mutta positiivisia kokemuksia vaan! Vastakohta viime kokeelle, kun koira melkein nousi ilmaan rajusta käsittelystä.

Mutta, ensi viikkoa odotellen.. ja sen jälkeen tiedänkin, kuinka moneen kokeeseen pitää kysellä paikkoja.. :)

2 kommenttia:

  1. Inka!
    Ostetaan kimpassa sellanen skeittilauta? :D Sitten "kamalat" siedätysbileet pystyyn. Pin ei tosiaan niitä pelkää mutta suhtautuu niihin tooodella raivokkaasti rääkymällä..

    VastaaPoista
  2. Mä ajattelin lähteä kirppareita kiertämään, harmi että heitin kivikautisen rämisevän potkulautani pois pari vuotta sitten :D Se jos mikä oisi ollut parasta siedätystä. Nyt vielä tyydyn juoksemaan iloisesti skeittaavien lapsien luokse siedätykseen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.