sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kuopionmatkaajat


Ja vuorossa oli tämän kuukauden ACE! Viikonloppu alkoi lupaavasti ilmoituksella, ettei meidän kyyti pääsekkään lähtemään treeneihin. Pikaisen kyselyn jälkeen totesin, ettei kukaan lähde meidän kanssa. Kuitenkin treeniä edeltävänä iltana, kun kaikki toivo treeneihin pääsystä oli kadonnut, sain suostuteltua Reetan mukaan. Ja niinhän siinä kävi, että tasan kello 11 Reetta odotti Opelinsa kanssa pihan edessä ja matka alkoi!

Oltiin perillä hyvissä ajoin ja ehdittiin käyttää koiria sopivasti ulkona. Ja voi sitä riemua, kun Isla näki agihallin.. Näin, miten se alkoi nostaa kierroksia ja jäi ihan täpinöissään odottamaan, kun mentiin tutustumaan rataan. Pysyi se sentään yhtenä kappaleena ja jaksoi odottaa melkein hiljaakin, vain kerran joutui sitä komentamaan!

Rata oli varsin mielenkiintoinen. Tänään oli Harrin sijaan vetämässä Tiia Vitikainen. Jätettiin keinu ja puomi pois radalta, muuten koko rata tehtiin. Olisi sen puomin voinut periaatteessa ottaa jo, mutta ehkä me vielä varmistellaan muutama viikko niitä 100% varmoja kontakteja ennen kuin radalle otetaan.
Alku leijeröitiin kokonaan, ilman sitä ei olisi ehtinyt kutosesteelle. Tämähän tietysti vaati koiran irtoamista ja Islahan irtosi kun käskettiin! Tässä pätkässä ei ollut sen suurempia ongelmia, lähdössäkin pysyi joka kerta.

Toinen pätkä. Piiiiiiiitkä valssi ja saksalainen. No, eka yritys: valssi toimi, saksalainen.. niin mikä? Teinköhän jonkun vastakäännöksen siihen, niin se Tiia sanoi, mutta joo. Lopputuloshan oli se, että neljännellä hypyllä en ehtinyt koiran edelle ja juoksin suoraan sen päältä! Oli treenikavereilla kyllä katsomista, hyvä etten kaaressa lentänyt :D No, en sentään kaatunut, kumma juttu. Ja mitä Isla tähän sanoi? UUDESTAAN! Ei ole kyllä kovinkaan herkkä koira tuokaan, Cara olisi voinut katsella muutamia minuutteja loukkaantuneen näköisenä.
No, uusintayritys. Ja tein tällä kertaa ihan saksalaisen! Ja sitten tuli se yllättävin osa, Isla irtosi monen metrin päässä olevaan pimeään putkikulmaan. En olisi uskonut ja olisin saattanut sen lähemmäksi, mutta eipä näköjään tarvinnut. Toistettiin useasti tämä ja välillä Isla juoksi kolmosesteen ohi, kun en aloittanut saksalaista tarpeeksi aikaisin. Pääasiassa meni tosi hyvin ja koiralla oli kivaa, itelläkin oli tänään oikea treenifiilis!

Ehkä kuitenkin kivointa oli kuulla Tiian kehut Islasta. SM-tason valmentaja sanoo pientä kakaraasi mahdottoman lupaavaksi agisheltin aluksi, ja kuinka sillä riittää rahkeet mihin vaan, kunhan minä en sitä jarruta omalla säätämisellä! Ja se on totta, minä kun aina kehitän jotain omaa kuviota keskelle rataa. Isla kuitenkin lukee minun ohjausta niin paljon ja joskus pomppimisella ilmoittaa, ettei tiedä mitä tulee seuraavaksi tehdä. Minulle vaan varmuutta ohjaamiseen, niin tuosta koirasta tulee vielä jotain.. jotain. Sen näkee sitten!

Ja sitten se video, niin ymmärrätte jotain minun esteselityksistä! Ja videolta myös näkyy, miten se suorastaan ampuu putkille.. On se niin hieno!

1 kommentti:

  1. Voi vitsit miten hienoja videoita ja kuvia! Ja upeeta, että teidän reissu meni hienosti ja saitte paljon kehuja! Ihana Isla! Ehditkö sä kesällä sinne rippileirille ollenkaan ;)? -Kummitäti

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostin vuoksi, jonka jälkeen ne julkaistaan.