tiistai 15. elokuuta 2017

Behind the names

En ole koskaan ollut mikään suurempi Harry Potter -fani. Kirjat on kyllä luettu ja elokuvat nähty ihan yleissivistyksen vuoksi. Kuitenkin jo yli vuosi sitten päätin seuraavien pentujen nimien tulevan jollain tapaa kirjallisuudesta, ja melko pian muistin Potterin loitsujen olevan aika kivoja. Potter-nimiähän koirilta löytyy jonkin verran mutta loitsuja, erityisesti vähemmän tunnettuja sellaisia, ei juurikaan. Ja kun Riiman pennuille ei löytynyt sopivan helppoja protoktistinimiä, oli lopullinen nimiteema aika selkeä.

Tässä he siis ovat, Celebren loitsut kahden viikon iässä:



Celebren Wingardium Leviosa

"The Levitation Charm is one of the first spells learnt by any young witch or wizard. With the charm a witch or wizard can make things fly with the flick of a wand."

Nomi sai juuri sen nimen, jonka innoittamana keksin koko teeman. Nimensä perusteella Nomin muka pitäisi olla helppo loitsu, mutta noh, ainakin lentävä se on!



Celebren Lumos Maxima

"Lumos Maxima is the incantation to a charm that can be used to produce a blinding flash of bright white light from the tip of the wand."

Abe on mustan porukan ainoa valopilkku. Lumos ei varsinaisesti ollut loitsulistallani, mutta tämä nimi olikin juuri Abea varten ja siten sille valikoitunut.



Celebren Prior Incantato

"Prior Incantato is an incantation that can be used to reveal the most recent spell performed by a wand."

Ensimmäinen kommentti Genestä oli se, kuinka sen väritys on ihan kuin Novalla pienenä. Prior Incantato oli nimi pennulle, joka olisi eniten kopio toisesta vanhemmastaan. Ja niin Gene sai nimensä heti syntymäpäivänään.



Celebren Expecto Patronum

"This ancient and mysterious charm conjures a magical guardian, a projection of all your most positive feelings."

Suojelius vähän kuin piti olla. Nimi myös toi heti trikkiuroksen mieleeni, joten Inellehän se sitten meni.



Celebren Specialis Revelio

"Specialis Revelio was the incantation of a spell that allowed the caster to reveal any charms or hexes."

Parti on alusta asti ollut vähän spesiaali. Todella äksy ja voimakastahtoinen, josta paljastuu jatkuvasti uusia piirteitä. Siispä aivan nimensä veroinen pentu!


Pennut ovat hurjan virkeitä, äänekkäitä ja ne ottavat todella paljon kontaktia ihmiseen. Kaikki on mennyt tähän asti loistavasti, tämähän melkein pyyhkii muistikuvat kasvatuksen vaikeuksista! Pennut ovat tutustuneet asuntoon hieman pentulaatikkoa laajemminkin, ja (jopa onnistuneiden) karkailuyritysten vuoksi aluekin on jo laajentunut laatikosta suuremmaksi. Kuvasin myös pienen videon 17 vuorokauden ikäisistä pennuista, on ne aika hurjia kyllä jo!

tiistai 1. elokuuta 2017

Riiman ja Novan pennut ovat nyt täällä


Pentuja, vihdoin!

Riiman ja Novan pennut syntyivät siis perjantain ja lauantain välisenä yönä. Äitinsä tapaan Riiman avautumisvaihe kesti pitkään, mutta mitäpä sitä nyt suotta hätäilemään, kun kaikki muuten on niin hyvin. Itse synnytys sitten menikin oikein ripeästi, ja pennut olivat kolmessa tunnissa maailmassa. Pennut saivat työnimensä suomen kielen sijamuotojen mukaan ja viralliset nimetkin (todellakin ihan eri teemalla!) alkavat vähitellen olla pyöriteltyjä.



Ensimmäisenä syntyi Nomi kello 22.46, vain vartti supistusten alkamisesta. Nomi on trikkinarttu nätillä pääpiirrolla, ja se painoi 240g. Oikein tomera ja kiukkuinen tapaus!



Toinen pentu oli pieni, 206 gramman painoinen merleuros Abe, syntyi kello 23.15. Abe on selkeästi porukan pienin mutta samalla kovin sisukas ja herttainen poika.



Seuraavan vuorokauden puolella, 0.37 syntyi tumma trikkityttö Gene. Genellä on samanlainen niskatäplä kuin Nova-isällä ja syntymäpainoa 251 gramman verran.



Kello 1.31 syntyi pitkän työn jälkeen hurjat 326 grammaa painava Ine-trikkiuros. Ine syntyi takaperin toinen takajalka edellä koukistuneen jalan vetäessä pentua koko ajan takaisin sisäänpäin. Onneksi tämä pentu ei syntynyt ensimmäisenä, olisi ollut kurjaa! Lopulta Inekin saatiin ulos oikein eläväisenä tapauksena.



Viimeinen pentu, trikkinarttu Parti 308g, syntyi kello 1.56. Parti oli heti syntymästään asti äksy ja hurja ja on jatkanut samalla linjalla tähänkin asti.


Pentuarki on lähtenyt rullaamaan oikein sujuvasti. Riima on loistava äiti ja itse ei pidä tehdä muuta kuin vaihtaa alustat pentulaatikkoon ja tuijotella pentuja noin koko ajan. Näin sen kuuluisikin mennä!

Arki tuli toki vähän liiankin äkkiä vastaan, kun töihin oli suunnattava jo seuraavana päivänä muutamien synnytysvapaiden jälkeen. Onneksi lähiverkostot ovat sen verran hyvät, että Riimalle tutut ihmiset ovat käyneet ulkoiluttamassa ja ruokkimassa sitä lyhempinäkin työpäivinä, ja tarvittaessa pitäneet seuraakin sille. Riima on todella luottavainen hoitajiensa suhteen ja selkeästi tietää, etteivät he pentuihin mene turhaan koskemaan. Onni on näin rento äitikoira, joka ei stressaa päivän aikana vierailevista ihmisistä. Ja myös hoitajat, jotka antavat Riimalle rauhan pentujensa kanssa eivätkä kyseenalaista kodin uusia hygieniasääntöjä. Ootte parhaita!

Kaikki onkin oikein hyvin, jokainen pentu kasvaa tasaisesti jokaisessa punnituksessa, kaikki syövät hyvin ja ovat muutenkin todella virkeitä ja elinvoimaisia. Kaikille pennuille on jo tiedossa oma koti ja vierailijoita vastaanotetaan muutaman viikon päästä, jos jatkokin sujuu yhtä hyvin ja kunhan niissä on jotain katsottavaakin. Isla on vielä lomailemassa Utrassa Caran seurana, mutta eiköhän sekin nyt muutaman päivän päästä pääse lapsenlapsiaan ihastelemaan.

Pentujen kehitystä voi seurailla Facebookista ja kuvia ihastella galleriasta.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

FI AVA Isla


Tein hirveän pitkän kertomukset siitä, miten paras Agirotu meillä oli, ja sitten blogger meni hävittämään kaiken. Eipä siinä, osaan kyllä tiivistää ihan hyvin, mutta myöhässähän tämä tiivistys nyt tulee.

Reissun negatiivisia puolia olivat muun muassa ruma t-paitarusketukseni, joka ei tasoitu varmaan noin sataan vuoteen, sekä hirvittävän kipeät jalat. Jalkani olivat myös ihan täynnä mustelmia, ei kiva.

Sen sijaan positiivista oli noin kaikki loppu. Erityisesti se kaikkein odottamattomin juttu: 95 koirakon joukosta juuri me, minä ja Isla, saatiin agilityserti, viimeinen ja valioiva sellainen. Edes näin tulevan äikänopen laaja sanavarasto ei taivu silloisen tunteen kuvailemiseen. Kyseistä ruusuketta oli kuitenkin metsästetty jo vuosia, ja sitten se tuli vähän yllättäen. Videoon tästä. Kerrankin oli myös sellainen fiilis, että rata sujui hyvin, joten siltä oli kyllä kiva valioitua. Ei hirveää räpiköintiä, hyvät kontaktit ja vaikeat kepitkin selätettiin. Okei, hävitin koiran kerran, mutta sitä ei lasketa.

Voisin kertoilla vaikka mitä lisää, mutta sitten menisi kyllä niin kauan, että saattaisi olla muutakin päiviteltävää. Ja tämä postaus on kuitenkin ihan vain Islan, joten jääköön nämä valiofiilistelyt tähän.

Jos jokin on ansaittu juttu, niin tämä. Hymyilyttää vielä parin viikonkin jälkeen.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Hauki ja valas

Pitäisi hieman herätellä blogia, kun pentukuulumisia on kuitenkin niin paljon helpompi kirjoitella tänne. Yritetään!

Hauista parhain ❤

Lappeenrannan SM-kisat tuli ja meni. Lopulta ne kääntyivät kisamatkasta shoppailureissuksi, kun koira oli täydessä kisakunnossa ja -fiiliksessä mutta ohjaaja ei. Harmittaa kyllä, koska tämä kausi on ollut ehdottomasti paras, tulosvarmin ja muutenkin kokonaisuudessaan niin loistava, että se olisi ansainnut päätöksensä SM-radoilla. Ei kuitenkaan kaduta, että jätettiin radat juoksematta: Me tehdään tätä Islan kanssa yhdessä, joten olisi ollut väärin niin koiraa kuin myös itseäkin kohtaan lähteä radalle vain koska on pakko. Aika usein on tullut kisattua kuumeisena tai muuten kipeänä, mutta fiilis on ollut muuta kuin "pitäisikö vain jättää menemättä". Kahden radan juoksematta jättäminen ei kuitenkaan pilannut koko viikonloppua, vaan viikonloppuun mahtui vaikka mitä kivaa! Lauantaina grillattiin seuraporukalla mökillä, ja kolmen päivän aikana ehti myös tavata paljon uusia ihmisiä ja koiria. Kavereita, kivoja pentukyselijöitä ja tulevaisuuden suunnitelmia, eihän sitä kaikkea edes olisi kisatessa ehtinyt! Shoppailutkin pysyivät ihan kurissa, kun mukaan tarttui vain Nutrolinia, alusta pentulaatikkoon ja uudet valjaat Caralle.

SM-reissulta kotiuduttuamme hain Caraa viihdyttämässä olleen Riiman takaisin kotiin, ja voi apua miten se oli levinnyt yhden viikonlopun aikana! Normaalisti niin sporttisessa kunnossa oleva koira olikin muuttunut tasapaksuksi, eikä vuorokausiakaan ollut vielä ihan hirveästi kasassa. Keskiviikon ultraan lähdettiinkin aika toiveikkain mielin, varsinkin kun ahne possu jätti aamuruokansa syömättä. Eläinlääkärin suusta kuuluikin kolmen vuoden takaa tutut sanat: ainakin kuusi pentua, todennäköisesti enemmän. Se siitä neljän pennun toiveesta sitten!

Valas 29 vrk ensimmäisestä astutuksesta

Loppukesä vietetään sitten töiden ja pentujenodotuksen parissa. Riiman vyötärönympärys on jo nyt kasvanut yli kolme senttiä, ja odotusta on vielä puolet jäljellä. Hieman kauhistuttaa! Toivotaan siis hieman viileämpää kesää, ettei pienen koiran olo kävisi hirvittävän tukalaksi. Pennut näyttivät myös ultrassa hieman "normaalia" nuoremmilta, joten laskettu aikakin voi venyä. Jännityksellä odottaen.

Islan kanssa osallistutaan ensi viikolla agirotuun, muuten agilitylomaillaan ainakin kuukausi ja katsellaan treenejä ja kisoja ehkä sitten elokuun puolella. Syksyllä on tarkoitus jatkaa Riiman valmennusyhmässä Islan kanssa ja kisata enemmän sitten pentujen luovutuksen jälkeen. Mutta siirretään katseet kohti syksyä vasta myöhemmin, keskitytään nyt kesään ja viimeiseen rauhalliseen kuukauteen, sillä sen jälkeen voi olla paljon menoa ja meininkiä!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Triplaa ja pentutoiveita


Kevät olikin yllättävän kiireistä aikaa opiskelurintamalla. Hirveän paljon deadlineja lyhyen ajan sisään, liikaa tekemistä ja vuorokaudessa liian vähän tunteja. Toukokuun alussa sitten kirjoitin viimeisen esseeni, pidin viimeisen esitelmäni ja sain kuulla läpäisseeni aineenopettajaopintojen soveltuvuuskokeen kirkkain pistein. Ensimmäisestä yliopistovuodesta on siis nyt kunnialla selvitty, joten ehkä tämä muutaman viikon loma on ihan ansaittu juttu! Sitten alkaa jo parikin kesätyötä, joten tekemistä riittää taas.

Merlet kävivät silmäpeilissä jo nyt keväällä, vaikka aiemmatkin olisivat vielä syksyllä voimassa. Mahdollisimman tuore peili kuitenkin ennen astutusta! Virallinen tuomio sekä Islalle että Riimalle "ei perinnöllisiä silmäsairauksia", kuten aiemminkin. Riimalla näkyi edelleen pieni sikiöaikainen verisuonenjäänne, mutta sehän olikin jo viime peilistä tiedossa. Pyysin myös perusteelliset sydänkuuntelut Aikon sivuäänen vuoksi, eikä kummaltakaan kuulunut mitään ylimääräisiä suhinoita. Terveet koirat ovat kyllä aina yhtä huippu juttu! Caraa taas on juoksutettu fyssarilla viime aikoina, tuo selkä kun vetää sitä pahasti jumiin. Tällä hetkellä se on onneksi taas paremmassa kunnossa, ja toivottavasti pysyykin sellaisessa.

Agility on sujunut oikein hyvin molempien kanssa. Isla on tehnyt tasaisen varmaa työtä ja tehtaillut tuplia minkä ehtii. Jyväskylässä tehtiin myös ensimmäinen triplamme! SM-nollat meillä ovat olleet kasassa jo aikoja sitten, ja SM-kisoihin lähdetäänkin edustamaan niin yksilöissä kuin seuran joukkueessakin. Riiman kanssa ollaan haettu lähinnä vitosia ja keräilty lahjakortteja palkintosijoilta, ihan niin kuin olen halunnutkin. Puomit, jopa vieraat Smartit ovat toimineet ja muutenkin suoritusvarmuus on lisääntynyt. Minusta on kiva harjoitella Riiman kanssa kisaamista vielä alemmissa luokissa eikä kolmosiin ole mikään kiire. Varsinkin nyt alkaneen treenitauon vuoksi, sillä...


...Riima on astutettu! Lähdettiin torstaina ajelemaan kohti Helsinkiä ja kotiuduttiin myöhään lauantaina. Astutus sujui uskomattoman hyvin niin torstaina kuin lauantainakin, enkä todellakaan pitänyt tätä itsestäänselvyytenä kahdelle ensikertalaiselle. Pessimisti-ihmiset varasivat vielä uusinnallekin päälle kolme tuntia, kun sitten todellisuudessa saatiin jo kahden minuutin kuluttua todeta, että kahvittelulle taisikin jäädä melko reippaasti aikaa :D Ei olisi oikein paremmin voinut reissu mennä.

Jos siis kaikki menee jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti, pentuja olisi odotettavissa viikolle 30. Kyselyitä on aivan hirveästi enkä lyö mahdollisten pentujen koteja lukkoon vielä pitkään aikaan, joten sähköposteihin vastaamisessakin voi kestää. Nyt on sitten vuorossa ultran jännääminen, ja toivon kyllä niin kovasti, että tärppäsi! Pitää myös vielä ihan tätäkin kautta kiittää huippuja kasvatinomistajia, joiden luona saatiin majailla reissun ajan, on ne parhaita!

Kesälomaa on vielä viikko jäljellä, ja se aika kuluukin sopivasti muuttokuormaa kasatessa. Muuttomatka on hurjat kaksi korttelia, mutta tavaraa on sitten sitäkin enemmän. Odotan kyllä innolla tilavampaa asuntoa, mutta säilytystilan väheneminen voi hankaloittaa näiden laatikollisten sijoittelua. Saa nähdä, millaista uudessa kodissa sitten onkaan!