torstai 23. helmikuuta 2017

Pentusuunnitelmia


Pitkän pohdinnan ja monien reissujen jälkeen uskallan ehkä vihdoin paljastaa, millaisissa merkeissä seuraava syksy täällä toivon mukaan vietetään. Jos kaikki menee hyvin, maailman paras pieni Riima on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ihanalla Novalla ja mahdollisia pentuja syntyisi sitten todennäköisesti alkusyksystä. Sitten vain peukut pystyyn, että kaikki menisi kuten pitääkin!

Lisätietoja pentueesta löytyy täältä.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Don't lose your hope and never give up

Vuosi 2016

Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut yllättävän hyvä. Muutamat suunnitelmat menivät pieleen, opiskelut rajoittivat kisamahdollisuuksia ja juoksupuomi aiheutti tunteiden heittelyä turhautumisista onnellisuuskupliin. Sellaista on elämä. Vaikka epäreiluuden määrä tuntui välillä kurjalta, mahtui vuoteen todella paljon positiivistakin.

Jos agilityssa jaettaisi varasertejä, Islalla olisi niitä tältä vuodelta neljä. Sitä ne pari kymmenes- tai sadasosaa teettävät, mutta onneksi tähän toiseksi jäämiseen kovatasoisissa pikkukisoissa on jo tottunut. Puhumattakaan siitä, kun Isla olisi kerrankin voittanut useamman sekunnin kaulalla mutta juuri silloin roiskaisi A:n kontaktin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Mutta sertit ovat vain sertejä ja tittelit titteleitä – meidän kisavuosi on nimittäin ollut todella loistava. Vuoden aikana on kisattu yhteensä 23 starttia, joista 10 on nollia ja seitsemän vitosia. Vitosista maininta siksi, että ne ovat lähes poikkeuksetta johtuneet samasta, mitättömästä virheestä. Tämän kauden puolella Isla on tehnyt kolme tuplanollaa ja nollaprosentti on tähän mennessä 55%. Tuntuu, että alamme vähitellen olla kisauramme huipulla, tai jos emme, niin miten hienoja vuosia meillä vielä onkaan edessä!

Riiman kanssa on lähinnä kasvettu yhdessä. Se on niin erilainen kuin Isla, että minulla on vielä todella paljon opittavaa sen ohjaamisessa. Riimasta on kasvamassa hieno pieni agilitykoira, mutta tekemistä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Kisaamista tunnusteltaessa noustiin vähän vahingossa kakkosiin, joten nyt pitäisi saada puomiin käännökset tai pysäri kaveriksi, jotta voisi alkaa edes puoliksi tosissaan kisaamaan. Tällä hetkellä Riima kuitenkin lähinnä treenaa harvakseltaan ja yritän keskittyä ongelmakohtien hiomiseen sekä uusien puomien ja treeniympäristöjen esittelyyn. Se on vielä niin nuori, ettei kiire mihinkään ole!

Kasvateista Riima nousi agilityn kakkosluokkaan, Aiko koiratanssissa avoimeen ja voittajaan, Zelda sai kaksi luvaa ykkösistä ja Åkekin aloitti kisauransa. Fitz kävi parissa näyttelyssä, Banjo on treenannut agilitya ja tavoittelee ensi vuoden virallisia kisoja. Onni on tällaiset kasvatinomistajat, ei mikään itsestäänselvyys!

Tänä vuonna vuosikatsauksemme on videon muodossa. Don't lose your hope and never give up, ja silleen.



Mitä sitten ensi vuonna?

Toivottavasti monia onnistumisenhetkiä agilityradoilla.

Terveitä koiria.

Varasertikirouksen murtuminen.

Pari näyttelykäyntiä.

Ja kaksi pentueellista uusia Celebren-tiimiläisiä.

Aina saa toivoa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tuplaa tuplien perään

Meidät löytää nyt myös Fb:n puolelta hieman reaaliaikaisemmin!


Kuukausien kuulumiset erittäin tiiviisti:

Isla teki kauden kolmannen tuplanollansa hirvittävissä pakkaskisoissa. Viides vuosi tuolla kylmän hallin kisoissa, onneksi tämä jäi nyt viimeiseksi! Viikonloppu aiheutti muun muassa kahden auton sähköongelmat, ja molempina päivinä kotimatka oli melkoinen seikkailu. Pisteet kisojen tuomarille, joka piti kolmosilla rimat alimmissa korkeuksissa.

Myös Riima kisasi samoissa kisoissa, sille kieltovitonen, puomisäätövitonen (puomille menosta keskusteltiinkin hienot 13 sekuntia, kaunista katsottavaa) ja hyl. Näillä radoilla oli tuomariharjoittelija ja vähän harmitti, kun kakkosilla oli rimat korkeammalla näin kylmällä kelillä. Riimahan toki hyppää 40 cm oikein hyvin, mutta meno ei ollut ihan normaalin räjähtävää. Uutena tuttavuutena oli Smartin puomi, jota se ei ole koskaan tehnyt kisoissa. Ensimmäisellä radalla juostiin ohi, laukka ei normaali ja osuma ylhäällä. Toisella puomilla laukka ei myöskään ollut normaali ja osuma melko ylös. Kun sitten radan toisella puolella tuli paljon säätöä, päätin juosta puomin kautta maaliin, ja tämä kolmas puomi olikin sitten loistava. Pro Perron treeneissä maanantaina huomattiin, että kyseessä on yksinkertaisesti vielä epävarmuus ja sen lisäksi sekoittaminen keinuun, joka näkyy laukanvaihtona ensimmäisen apexin kohdalla. Siispä ylösmenot treeniin, alastulot on kunnossa kun saa puomin ensimmäisen laukan oikeaan kohtaan!

Myös kasvatit ovat kisailleet kukin omassa lajissaan. Åke juoksi hypärin samoissa kisoissa meidän kanssa, ja radalla näkyi tosi huippuja pätkiä hirmuisella vauhdilla. Zelda sai agilitysta ensimmäisen luvansa nollavoitolla kaksi viikkoa sitten, ja tänään myös voitto toisella luvalla. Aiko sai kolmannen kunniamainintansa koiratanssin avoimesta luokasta, joten tämä hieno pari siirtyi nyt virallisesti voittajaluokkaan. On nämä kyllä loistavia kisakavereita!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kirjoittaminen puoli elämää


Nyt kun opinnot ovat sisältäneet niin paljon erilaisten analyysien, raporttien ja ties minkä esseiden kirjoittamista, tuntuu tämän blogin kirjoittaminen todella työläältä. Jos nyt kuitenkin edes yrittäisi.

Agility on sujunut tällä kaudella kyllä tekniikalla "hitaasti mutta varmasti". SM-nollien suhteen tilanne näyttää ihan hyvältä kahden tuplan ansiosta. Tyhmiä vitosia ollaan tehtykin sitten myös useita, mutta kokonaisuudessaan tämän kauden muutamat kisat ovat menneet aiempia kausia vahvemmin. Islan vauhti on lisääntynyt sen laihtumisen myötä, mutta se edelleen kulkee yhtä varmasti kuin aiemminkin. Vaikka viime kisoissa se menikin vähän turhan suurella vaihteella aivot auton takakonttiin jätettyinä, on sen kanssa tekeminen aivan käsittämättömän huippua. Ehkä paras kisakaveri ikinä.

Riiman kanssa kisattiin yhdet kisat syyskuussa, ja siellä se vahingossa nousi 5,25m/s vauhdin liidollaan kakkosluokkaan. Kakkoset myös korkattiin ja sieltä todella hieno rata, mutta rengas juostiin mieluummin kuin hypättiin. Puomit oli tosi hyvät: yksi vino poistuminen voimakkaalla vedätyksellä aiheutti heikon osuman todella ylös, mutta niitä ei olekaan harjoiteltu vielä oikein yhtään. Muut kolme puomia meni taas oikein loistavasti. Riiman kisoista on myös videomateriaalia tarjolla. (ainut, että läppärini on räjähtämispisteessä ja päätin suosiolla olla lataamatta uusia musiikkeja. pakko mennä vanhoilla.)

Tässä välissä Riima ehti tehdä juoksunsa, joten treeni- ja kisatauko tuli sitten tähän. Talvi treenaillaan ja käydään ehkä satunnaisissa kisoissa, keväällä katsotaan sitten tarkemmin alkaisiko taidot riittää kolmosiinkin. Vauhtia ja taitoahan sillä on, mutta muutamat esteet kaipaisi suoritusvarmuutta ja puomi käännöksensä. Hiljaa hyvä tulee!


Muutenkin on sujunut oikein hyvin. Tämä syksy on toki ollut todella kiireistä, kun koko ajan pitäisi olla jossain tai tehdä jotain. Jännitin hieman etukäteen, miten opiskelijaelämän ja koiraharrastuksen yhdistäminen sujuu, mutta ihan kivuttomasti se on kyllä onnistunut. Kova yritys olisi saada etelän kisareissu joko marras- tai tammikuulle mahdutettua, samoin vähän näyttelypohdintoja olisi jos koira kasvattaisi vähän karvaa muistuttaakseen edes puoliksi näyttelyshelttiä.

Että sellaista. Tällä hetkellä keskitytään peiton alla koirat kainalossa makoiluun, jos vaikka nuo kaikki lähestyvän talven merkit katoaisi. En ole vielä valmis, vaikka koirat (erityisesti Cara) varmaankin jo odottavat kunnon lumia.

maanantai 29. elokuuta 2016

Laatu korvaa määrän


Kisaltiin kuun alussa kotikisoissa. Tämä kausi on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin, kun ei ole oikein ehtinyt ajatellakaan kisamatkoja. Olen melko varma, ettei tällä tahdilla edetä kovinkaan hyvin, mutta onneksi kausi on vasta alussa eikä pahempia tavoitepaineita ole.

Islan kanssa käytiin juoksemassa kaksi agilityrataa, molemmilta nolla ja toinen sija. Vähän turhautti, kun jäätiin taas noin puolen sekunnin päähän valioitumisesta. Mutta ei se mitään, hyvä mieli että taas avattiin kausi tuplanollalla viime vuoden tapaan!


Riima taas, noh, juoksi kovaa. Ekalta radalta muuten sujuvaa menoa, mutta pieni koira ei malttanut hypätä rengasta vaan kiirehti sen vierestä seuraavalle esteelle. Toiselta sitten taas nolla, ja vaikka kaarros venyi melkein kuuluttajan koppiin ja se pudotti takaosankin puomilta horjahtaessaan, oli etenemä agilityradalta hurjat 5,2 m/s. Seuraavat kisat sitten parin viikon päästä, jonka jälkeen varmaan taas treenaillaan jonkin aikaa ennen seuraavaa kisastarttia.

Erityisen iloinen olen puomista, jossa on sattunut vain yksi hutiosuma koko kesänä, vaikka askellukset eivät olisikaan muuten olleet normaaleja. Nyt on treenattu puomin jälkeistä takaakiertoa, ja vähitellen pitäisi aloittaa käännösten opettaminenkin. Edelleen vähän harkitsen pysärin opettamista tiukimpiin käännöksiin, koska onhan tämä pitkä projekti, mutta on tässä toisaalta aikaakin. Katsellaan, katsellaan.


Tähän parin viikon kesälomaan on mahtunut kivasti kavereiden ja kasvattien näkemistäkin. Aiko laumoineen vieraili täällä muutaman päivän ajan ja Åkekin kävi moikkaamassa. Molemmistahan piti ottaa hienot uudet kuvat! Aiko pääsi myös agilityhallille minun kanssa treenaamaan, ja vaikka emme koko ajan juosseet samaan suuntaan, niin ainakin tosi lujaa juostiin molemmat. Se hyvä.

Åke aloitti myös kisauransa tässä viikonloppuna korkaten medi ykkösten hyppyradan. Siispä jo neljä islanderia on päässyt kisakentille asti harrastuslajeissa näin parivuotiaina, hienoa!


Tällä viikolla palataan normaaliin opiskelijan arkeen. Paljon uusia juttuja tiedossa syksylle!