tiistai 27. kesäkuuta 2017

Hauki ja valas

Pitäisi hieman herätellä blogia, kun pentukuulumisia on kuitenkin niin paljon helpompi kirjoitella tänne. Yritetään!

Hauista parhain ❤

Lappeenrannan SM-kisat tuli ja meni. Lopulta ne kääntyivät kisamatkasta shoppailureissuksi, kun koira oli täydessä kisakunnossa ja -fiiliksessä mutta ohjaaja ei. Harmittaa kyllä, koska tämä kausi on ollut ehdottomasti paras, tulosvarmin ja muutenkin kokonaisuudessaan niin loistava, että se olisi ansainnut päätöksensä SM-radoilla. Ei kuitenkaan kaduta, että jätettiin radat juoksematta: Me tehdään tätä Islan kanssa yhdessä, joten olisi ollut väärin niin koiraa kuin myös itseäkin kohtaan lähteä radalle vain koska on pakko. Aika usein on tullut kisattua kuumeisena tai muuten kipeänä, mutta fiilis on ollut muuta kuin "pitäisikö vain jättää menemättä". Kahden radan juoksematta jättäminen ei kuitenkaan pilannut koko viikonloppua, vaan viikonloppuun mahtui vaikka mitä kivaa! Lauantaina grillattiin seuraporukalla mökillä, ja kolmen päivän aikana ehti myös tavata paljon uusia ihmisiä ja koiria. Kavereita, kivoja pentukyselijöitä ja tulevaisuuden suunnitelmia, eihän sitä kaikkea edes olisi kisatessa ehtinyt! Shoppailutkin pysyivät ihan kurissa, kun mukaan tarttui vain Nutrolinia, alusta pentulaatikkoon ja uudet valjaat Caralle.

SM-reissulta kotiuduttuamme hain Caraa viihdyttämässä olleen Riiman takaisin kotiin, ja voi apua miten se oli levinnyt yhden viikonlopun aikana! Normaalisti niin sporttisessa kunnossa oleva koira olikin muuttunut tasapaksuksi, eikä vuorokausiakaan ollut vielä ihan hirveästi kasassa. Keskiviikon ultraan lähdettiinkin aika toiveikkain mielin, varsinkin kun ahne possu jätti aamuruokansa syömättä. Eläinlääkärin suusta kuuluikin kolmen vuoden takaa tutut sanat: ainakin kuusi pentua, todennäköisesti enemmän. Se siitä neljän pennun toiveesta sitten!

Valas 29 vrk ensimmäisestä astutuksesta

Loppukesä vietetään sitten töiden ja pentujenodotuksen parissa. Riiman vyötärönympärys on jo nyt kasvanut yli kolme senttiä, ja odotusta on vielä puolet jäljellä. Hieman kauhistuttaa! Toivotaan siis hieman viileämpää kesää, ettei pienen koiran olo kävisi hirvittävän tukalaksi. Pennut näyttivät myös ultrassa hieman "normaalia" nuoremmilta, joten laskettu aikakin voi venyä. Jännityksellä odottaen.

Islan kanssa osallistutaan ensi viikolla agirotuun, muuten agilitylomaillaan ainakin kuukausi ja katsellaan treenejä ja kisoja ehkä sitten elokuun puolella. Syksyllä on tarkoitus jatkaa Riiman valmennusyhmässä Islan kanssa ja kisata enemmän sitten pentujen luovutuksen jälkeen. Mutta siirretään katseet kohti syksyä vasta myöhemmin, keskitytään nyt kesään ja viimeiseen rauhalliseen kuukauteen, sillä sen jälkeen voi olla paljon menoa ja meininkiä!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Triplaa ja pentutoiveita


Kevät olikin yllättävän kiireistä aikaa opiskelurintamalla. Hirveän paljon deadlineja lyhyen ajan sisään, liikaa tekemistä ja vuorokaudessa liian vähän tunteja. Toukokuun alussa sitten kirjoitin viimeisen esseeni, pidin viimeisen esitelmäni ja sain kuulla läpäisseeni aineenopettajaopintojen soveltuvuuskokeen kirkkain pistein. Ensimmäisestä yliopistovuodesta on siis nyt kunnialla selvitty, joten ehkä tämä muutaman viikon loma on ihan ansaittu juttu! Sitten alkaa jo parikin kesätyötä, joten tekemistä riittää taas.

Merlet kävivät silmäpeilissä jo nyt keväällä, vaikka aiemmatkin olisivat vielä syksyllä voimassa. Mahdollisimman tuore peili kuitenkin ennen astutusta! Virallinen tuomio sekä Islalle että Riimalle "ei perinnöllisiä silmäsairauksia", kuten aiemminkin. Riimalla näkyi edelleen pieni sikiöaikainen verisuonenjäänne, mutta sehän olikin jo viime peilistä tiedossa. Pyysin myös perusteelliset sydänkuuntelut Aikon sivuäänen vuoksi, eikä kummaltakaan kuulunut mitään ylimääräisiä suhinoita. Terveet koirat ovat kyllä aina yhtä huippu juttu! Caraa taas on juoksutettu fyssarilla viime aikoina, tuo selkä kun vetää sitä pahasti jumiin. Tällä hetkellä se on onneksi taas paremmassa kunnossa, ja toivottavasti pysyykin sellaisessa.

Agility on sujunut oikein hyvin molempien kanssa. Isla on tehnyt tasaisen varmaa työtä ja tehtaillut tuplia minkä ehtii. Jyväskylässä tehtiin myös ensimmäinen triplamme! SM-nollat meillä ovat olleet kasassa jo aikoja sitten, ja SM-kisoihin lähdetäänkin edustamaan niin yksilöissä kuin seuran joukkueessakin. Riiman kanssa ollaan haettu lähinnä vitosia ja keräilty lahjakortteja palkintosijoilta, ihan niin kuin olen halunnutkin. Puomit, jopa vieraat Smartit ovat toimineet ja muutenkin suoritusvarmuus on lisääntynyt. Minusta on kiva harjoitella Riiman kanssa kisaamista vielä alemmissa luokissa eikä kolmosiin ole mikään kiire. Varsinkin nyt alkaneen treenitauon vuoksi, sillä...


...Riima on astutettu! Lähdettiin torstaina ajelemaan kohti Helsinkiä ja kotiuduttiin myöhään lauantaina. Astutus sujui uskomattoman hyvin niin torstaina kuin lauantainakin, enkä todellakaan pitänyt tätä itsestäänselvyytenä kahdelle ensikertalaiselle. Pessimisti-ihmiset varasivat vielä uusinnallekin päälle kolme tuntia, kun sitten todellisuudessa saatiin jo kahden minuutin kuluttua todeta, että kahvittelulle taisikin jäädä melko reippaasti aikaa :D Ei olisi oikein paremmin voinut reissu mennä.

Jos siis kaikki menee jatkossakin yhtä hyvin kuin tähän asti, pentuja olisi odotettavissa viikolle 30. Kyselyitä on aivan hirveästi enkä lyö mahdollisten pentujen koteja lukkoon vielä pitkään aikaan, joten sähköposteihin vastaamisessakin voi kestää. Nyt on sitten vuorossa ultran jännääminen, ja toivon kyllä niin kovasti, että tärppäsi! Pitää myös vielä ihan tätäkin kautta kiittää huippuja kasvatinomistajia, joiden luona saatiin majailla reissun ajan, on ne parhaita!

Kesälomaa on vielä viikko jäljellä, ja se aika kuluukin sopivasti muuttokuormaa kasatessa. Muuttomatka on hurjat kaksi korttelia, mutta tavaraa on sitten sitäkin enemmän. Odotan kyllä innolla tilavampaa asuntoa, mutta säilytystilan väheneminen voi hankaloittaa näiden laatikollisten sijoittelua. Saa nähdä, millaista uudessa kodissa sitten onkaan!

torstai 23. helmikuuta 2017

Pentusuunnitelmia


Pitkän pohdinnan ja monien reissujen jälkeen uskallan ehkä vihdoin paljastaa, millaisissa merkeissä seuraava syksy täällä toivon mukaan vietetään. Jos kaikki menee hyvin, maailman paras pieni Riima on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ihanalla Novalla ja mahdollisia pentuja syntyisi sitten todennäköisesti alkusyksystä. Sitten vain peukut pystyyn, että kaikki menisi kuten pitääkin!

Lisätietoja pentueesta löytyy täältä.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Don't lose your hope and never give up

Vuosi 2016

Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut yllättävän hyvä. Muutamat suunnitelmat menivät pieleen, opiskelut rajoittivat kisamahdollisuuksia ja juoksupuomi aiheutti tunteiden heittelyä turhautumisista onnellisuuskupliin. Sellaista on elämä. Vaikka epäreiluuden määrä tuntui välillä kurjalta, mahtui vuoteen todella paljon positiivistakin.

Jos agilityssa jaettaisi varasertejä, Islalla olisi niitä tältä vuodelta neljä. Sitä ne pari kymmenes- tai sadasosaa teettävät, mutta onneksi tähän toiseksi jäämiseen kovatasoisissa pikkukisoissa on jo tottunut. Puhumattakaan siitä, kun Isla olisi kerrankin voittanut useamman sekunnin kaulalla mutta juuri silloin roiskaisi A:n kontaktin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Mutta sertit ovat vain sertejä ja tittelit titteleitä – meidän kisavuosi on nimittäin ollut todella loistava. Vuoden aikana on kisattu yhteensä 23 starttia, joista 10 on nollia ja seitsemän vitosia. Vitosista maininta siksi, että ne ovat lähes poikkeuksetta johtuneet samasta, mitättömästä virheestä. Tämän kauden puolella Isla on tehnyt kolme tuplanollaa ja nollaprosentti on tähän mennessä 55%. Tuntuu, että alamme vähitellen olla kisauramme huipulla, tai jos emme, niin miten hienoja vuosia meillä vielä onkaan edessä!

Riiman kanssa on lähinnä kasvettu yhdessä. Se on niin erilainen kuin Isla, että minulla on vielä todella paljon opittavaa sen ohjaamisessa. Riimasta on kasvamassa hieno pieni agilitykoira, mutta tekemistä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Kisaamista tunnusteltaessa noustiin vähän vahingossa kakkosiin, joten nyt pitäisi saada puomiin käännökset tai pysäri kaveriksi, jotta voisi alkaa edes puoliksi tosissaan kisaamaan. Tällä hetkellä Riima kuitenkin lähinnä treenaa harvakseltaan ja yritän keskittyä ongelmakohtien hiomiseen sekä uusien puomien ja treeniympäristöjen esittelyyn. Se on vielä niin nuori, ettei kiire mihinkään ole!

Kasvateista Riima nousi agilityn kakkosluokkaan, Aiko koiratanssissa avoimeen ja voittajaan, Zelda sai kaksi luvaa ykkösistä ja Åkekin aloitti kisauransa. Fitz kävi parissa näyttelyssä, Banjo on treenannut agilitya ja tavoittelee ensi vuoden virallisia kisoja. Onni on tällaiset kasvatinomistajat, ei mikään itsestäänselvyys!

Tänä vuonna vuosikatsauksemme on videon muodossa. Don't lose your hope and never give up, ja silleen.



Mitä sitten ensi vuonna?

Toivottavasti monia onnistumisenhetkiä agilityradoilla.

Terveitä koiria.

Varasertikirouksen murtuminen.

Pari näyttelykäyntiä.

Ja kaksi pentueellista uusia Celebren-tiimiläisiä.

Aina saa toivoa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tuplaa tuplien perään

Meidät löytää nyt myös Fb:n puolelta hieman reaaliaikaisemmin!


Kuukausien kuulumiset erittäin tiiviisti:

Isla teki kauden kolmannen tuplanollansa hirvittävissä pakkaskisoissa. Viides vuosi tuolla kylmän hallin kisoissa, onneksi tämä jäi nyt viimeiseksi! Viikonloppu aiheutti muun muassa kahden auton sähköongelmat, ja molempina päivinä kotimatka oli melkoinen seikkailu. Pisteet kisojen tuomarille, joka piti kolmosilla rimat alimmissa korkeuksissa.

Myös Riima kisasi samoissa kisoissa, sille kieltovitonen, puomisäätövitonen (puomille menosta keskusteltiinkin hienot 13 sekuntia, kaunista katsottavaa) ja hyl. Näillä radoilla oli tuomariharjoittelija ja vähän harmitti, kun kakkosilla oli rimat korkeammalla näin kylmällä kelillä. Riimahan toki hyppää 40 cm oikein hyvin, mutta meno ei ollut ihan normaalin räjähtävää. Uutena tuttavuutena oli Smartin puomi, jota se ei ole koskaan tehnyt kisoissa. Ensimmäisellä radalla juostiin ohi, laukka ei normaali ja osuma ylhäällä. Toisella puomilla laukka ei myöskään ollut normaali ja osuma melko ylös. Kun sitten radan toisella puolella tuli paljon säätöä, päätin juosta puomin kautta maaliin, ja tämä kolmas puomi olikin sitten loistava. Pro Perron treeneissä maanantaina huomattiin, että kyseessä on yksinkertaisesti vielä epävarmuus ja sen lisäksi sekoittaminen keinuun, joka näkyy laukanvaihtona ensimmäisen apexin kohdalla. Siispä ylösmenot treeniin, alastulot on kunnossa kun saa puomin ensimmäisen laukan oikeaan kohtaan!

Myös kasvatit ovat kisailleet kukin omassa lajissaan. Åke juoksi hypärin samoissa kisoissa meidän kanssa, ja radalla näkyi tosi huippuja pätkiä hirmuisella vauhdilla. Zelda sai agilitysta ensimmäisen luvansa nollavoitolla kaksi viikkoa sitten, ja tänään myös voitto toisella luvalla. Aiko sai kolmannen kunniamainintansa koiratanssin avoimesta luokasta, joten tämä hieno pari siirtyi nyt virallisesti voittajaluokkaan. On nämä kyllä loistavia kisakavereita!